Kissabloggaajan arkea

Kamera kädessä

Kotona pitäisi liikkua aina kamera, tai ainakin puhelin, kädessä. Koskaan ei tiedä koska tulisi hyvä kuva tai vaikka potretti talouden kolmesta kissanaisesta. 

Jos unohtaa jomman kumman kun on tärkeitä asioita* meneillään ja käy pikapikaa hakemassa lähimmän käteensä voi tilanne olla jo ohi. Tai ainakin sillä lailla muuttunut, että yhdeltä puuttuu pää, yksi on kääntänyt takapuolensa ja yksi lähtee käpälämäkeen varsin vauhdikkaasti. 

*tärkeä asia = meille tuli uusi vessakaappi. Mamma osti ihan itse. 

Ihan parasta

Siivouspäivä

Imurointi on nykyään jo vähän tylsää, eikä siitä jaksa kiinnostua enää juuri kukaan. Hertta ehkä ihan satunnaisesti. Mutta entäs kun otetaan moppi esiin ja aletaan läträämään vedellä? Se on kuulkaa niin kiinnostavaa, että jokainen on takuuvarmasti mukana tassuttelemassa märällä lattialla. Ja tietäähän sen mitä siitä seuraa, koko huushollin lattioiden pesu tietenkin. 

Ja jos sitä joskus haaveileekin neljän kissan ryhmäkuvasta,
niin ei sitä ehkä tällaista kuitenkaan...
Koko kylpyhuoneen tavarat on nostettu pesun tieltä ylätasanteelle. 

Kaikki neljä tässä on, laskekaa vaikka. 

Nämähän ovat paremmin näin, tuumaa Namu

Sekin on erinomaisen kiinnostavaa kun tutut tavarat ovat eri paikoilla kuin yleensä. Niin kuin nyt ruokapöydän tuolit ruokapöydän päällä. En kuitenkaan jättänyt niitä noin, en edes Namun mieliksi. 

Lisää syntymäpäiviä

Musti ja Ransu

Ennen 10 + 5 synttäreitä, kävin juhlistamassa myös Saaripalstan Mustin ja Ransun synttäreitä.  Pojat eivät antaneet juhlijoiden höpötyksen häiritä itseään, jos päiväunet olivat kesken ne hoidettiin ensin loppuun tai jos väsy tuli kesken juhlien, niin sitten päiväunille mentiin. Erittäin kissamaista. 

Ransu ja lahjaksi viemäni pallot. 

Musti tutustui ensin kissanminttubanaaniin, 

jota myös huumebanaaniksi kutsutaan. 

Kun banaani oli Mustin osalta käsitelty, siirtyi hän unille. 

Pikkuveli Ransu pääsi banaanin kimppuun. 

Juhlat sujuivat rattoisasti tutun porukan kesken syöden ja höpötellen. Eikä vähiten kissoista. 

Kylmää

Pirhanan kylmää

Toiset tykkää pöllyävästä lumesta (Sulo) ja toinen läkähdyttävistä helteistä (Noomi). Kun täällä muutaman päivän oli hellekelit halusin viedä ulos jääkylmää vettä raikastamaan kissojen oloa ja eloa. N+6oo (kirjoitti Namu), siis Noomi, ei voinut tätä lainkaan ymmärtää. 

Lelut vedessä, mitä ihmettä?

No äkkiäkös mä ne sieltä nappaan

Hyi hiirenpapanat sentään!!! Tää oli ansa, toi vesi oli jääkylmää.
Yritetäänkö pintä kissaa jäädyttää. 

Helteillä Noomi nukkui varmuuden vuoksi koko yön jalkojeni päällä. Ettei vaan vilu tulisi. Noomi on selvästi Naukulan kissoista se, joka arvostaa hellettä ja paahdetta. Meille muille riittää vähempikin. 

10 + 5

Syntymäpäiväjuhlilla 

Eräänä kauniina kesälauantaina tämä mamma starttasi autonsa, poimi kyytiin Hupsuttamon Sandran ja kurvasi autonsa kohti syntymäpäiväjuhlia. Kaksia syntymäpäiväjuhlia. 

Ensimmäisestä osoitteesta löytyivät Miukumaan syntymäpäivätyttö Olga, 10 v ja kämppiksensä Sofi. Tässä osoitteessa nautimme herkullisen lounaan ja herkullisia syntymäpäiväkakkuja kaksin kappalein. 

Synttäritytön kämppis Sofi kuunteli kissatätien höpöhöpöjuttuja hämmentyneenä. 

Kämppis pötköttelee peitteen päällä ja synttärityttö päiväpeiton alla. 

Syntymäpäivätyttö Olga nautti synttärinaminsa mammansa käsistä. 

Toinen syntymäpäiväkakku oli selvästi kissabloggareille suunniteltu.
Vasemmalla näkyy myös seuraavan synttäripaikan herkkua, se oli nimetty Penan tortuksi.

Kun herkut oli nautittu ja tietokilpailu kilpailtu, niin siirryimme seuraavaan osoitteeseen, Penan ja Punkun paikkaan. Epäilys oli, että Punkkua saattasi ujostuttaa, mutta mitä vielä. Molemmat pojat ihmettelivät kissatätejä ja olivat jutuissa mukana. Tämän tädin onneksi pojat suostuivat myös poseeraamaan. 

Pena näytti miten oven päälle hypätään. 

Punkku muikeana.

Yhteisposeeraus.

Punkku

Pena, 5 vee. 

Vallan mainiot juhlat ja erinomaisen hyvää seuraa. 

Onnea vielä kerran sankareille ja kämppiksille myös. 

Leppoisaa juhannusta!

Toivoo Naukulan väki

Juhannuksena nautiskellaan. levätään, puuhastellaan ja nautitaan kesästä. Kukin tyylillänsä. 

Hih, hih, me vaan laiskotellaan

Oikein erinomaista juhannusta kaikille! 

Aikaiset aamut

Varhaiset illat

Naukulassa on kaikki hyvin, paitsi että aikaiset aamut ovat saaneet tämän mamman entistakin iltaunisemmaksi. Kohta täällä siis mennään jo yöpuulle. Ehkä juhannuksena sitten malttaisi nukkua jo vaikka vähän enemmän. 

Sulo on löytänyt uuden nukkumapaikan. Sohvan. Sohvalla ei täällä ole juuri kissoja näkynyt. Kaikkialla muualla kylläkin. 

Makoisalta näyttävät Sulonkin haukotukset *haukotus*, joten hyvää yötä. 

Viikset

Voihan kissanviikset

Kissanäyttelyn jälkimainingeissa laitoin kamerani (Canon EOS 7D) näyttelylaukun päälle ja yritin heilauttaa laukun kuskin penkin taakse lattialle. Heilautin kyllä, mutta heilautin kameran maahan. Se tippui objektiivi edellä, eikä kamera sen jälkeen toiminut. Kotona vaihdoin objektiivin toiseen ja iloitsin, että kamera toimi ja  että olin myös sopinut uuden objektiivin hankkimisesta. 

Hain uuden käytetyn ja sitten oli pakko kuvata, jos ei muuta niin vaikka sitten kissanviiksiä ja niitähän tässä taloudessa riittää. 

Sulon viikset. 

Namun viikset. 

Noomin viikset. 

Hertan viikset. 

Jos asfaltti vei voiton objektiivista, niin mielestäni Noomi vie voiton muista. Noomi on kasvattanut itselleen huikeat viikset, eikö?

(Kuvat otettu uudella objektiivilla)

Puolu-täti tarkastaa

Kissatarhan

Silloin kun on tapahtunut Tärkeitä, on parasta kutsua paikalle tarkastusta tekemään Puolu-täti. Siis Sulon Puolu-täti. 

Kaikki eivät ymmärrä, että Sulon Puolu-täti on koira. Mutta Sulon se saa käännähtämään melkein katolleen lähes 30 sekunnissa. Niin nopeasti, ettei siinä ehdi Tellis edes takkia riisua. 

Kun Sulon syntymäkodin Tellis ja Namun syntymäkodin Paula sekä tämä mamma joivat kahvia ja söivät mitä mainioimpia leivonnaisia (Ikinä en oo näin hyviä leivoksia syönyt, olivat Min Kaka'n tarjontaa), tarkasti Puolu-täti tarhan. 

Vähän kapee väli tää. Tarttis tehdä jotain, sanoo Puolu. 

Siis eikö Puolulla ole raksujansa mukana tällä kertaa, pöyristyy Namu.

Kolme kissaa ja koira. 

Puolu hyväksyi tarhan pienillä korjauksilla ja vierailu oli kaikinpuolin onnistunut. Sulo näyttää esimerkillään kuinka Puolu-tätin kanssa seurustellaan ja mitään paniikkia täällä ei synny. Ja miksi syntyisikään, Puolu-tätihän se. Sulon hyvin tuntema Puolu. 

Sisko on missi

Eikun BIS

Viime viikonloppuna oli Vermossa kansainvälinen kissanäyttely, johon Hertta osallistui. Hertan lisäksi siellä oli monta tuttua, kuten esimerkiksi Namun veli Hartsa, Katinhäntiä, Aurinkokiven edustus ja yksi Vinhaviiksi sekä paljon muita kissaystäviä ja näyttelytuttuja. Ja mikä mukavinta, näyttelyyn osallistui myös Hertan sisko, Pinkkitassun Psipsina eli Tove. 

Mamma toimi Toven emännälle neuvonantajana ja mitä ilmeisemmin joitain neuvoja tuli myös Hertalta. 

Istut vaan Tove nätisti sitten siinä pöydällä, äläkä yhtään huuda, neuvoo Hertta.

Etkä yhtään venkuloi. Ei ne siitä tykkää, jatkaa hän. 

Ja jos aikas käy pitkäks tällä kopperossa, niin voit yrittää sisustaa sitä mieleiseks. 

(Jostain syystä toisena näyttelypäivänä Hertta päätti pujotella itsensä verhojen taakse, yläreunassa olevan vaijerin yli. 

Molempina päivinä siskosten välillä oli kisaa siitä kumpi sai EX1 arvostelun ja kumman oli tyytyminen EX2 arvosanaan. Ensimmäisenä päivänä Hertta sai erinomaiset arvostelut ja arvosteluseteliin oli piirretty seitsemän sydäntä. Mutta kun Tove kaunotar astui tuomarin eteen, oli peli selvä. Tove oli EX1 ja Hertta jäi hopealle. Toisena päivänä ei tullut sydämiä kummallekaan, mutta järjestys oli sama. 

Koska kisoissa oli kolme kilpikonnatabby eurooppalaista, niin tuomari valitsi myös näiden neitokaisten joukosta parhaaksi katsomansa eurooppalaisen. Siis sellaisen joka edusti rotuaan parhaiten (englanninkielinen nimike BIV = Best in Variety). Ensimmäisenä päivänä sen kisan voitti ystävämme Feronian Neilikka ja toisena päivänä Tove! 

Tove valittiin myös molempina päivinä kategorian kolme tuomarin parhaaksi nuoreksi ja eteni loppukilpailuun. Ensimmäisenä päivänä tuli yksi ääni ja seuraavana päivänä Tove voitti ja valittiin oman kategoriansa parhaaksi nuoreksi (ikä 7 - 10 kuukautta). Ihan huippu juttu! Vaan rankka myös kun tämä mamma joutui tirauttamaan ilon kyyneleitä useampaankin otteeseen Toven puolesta.  

Paljon onnea Tove ja emäntä! Huipputulokset ja mikä hieno esiintyminen ensimmäisissä kisoissa Tovelta. 

Hertan esiintyminen tuomarinpöydällä on parantunut. Neidillä ei enää ole tuhatta jalkaa, ehkä vain sata. Näyttelyhäkkinsä hän halusi tällä kertaa auki kahdelta sivulta, ja lepuutteli arvostelun jälkeen myllättyjen alusten alla. 

Tätäköhän ne jutut siitä sinisestä tarkoitti? 

Siis, että tulen tässä sinisessä sturdissa tänne näytelmiin, miettii Hartsa. 

Katinhännän Survivor Amber sai titteliensä liitteeksi myös arvonimen DVM. 

DVM = Distinguished Variety Merit. 

Eli hän on voittanut 10 kertaa värin parhaan tittelin näyttelyurallaan. 

Hän taitaa olla ensimmäinen hopeatiikeri, jolla kyseinen titteli on. 

Hertta ja seitsemän sydämen setä nenuttelevat tai pussailevat. 

Kuva: Tarja-Leena Sillasto. 

Oli hieno viikonloppu! Kiitos kaikille seurasta ja janojuomasta.  

Ja onnea vielä kerran Tove! 

(Mikäli joku ei tiedä, niin Tove on Pinkkitassun Noomin eli tuttavallisemmin Noomi Naukulan tytär ja asui emonsa ja viiden sisaruksensa kanssa Naukulassa syntymästään 17.9.2018 uudenvuoden päivään 2019 asti. )