lauantai 4. syyskuuta 2021

Asukas saapui

 Naukulaan

Kuten edellisessä jutussa kerroin, keskiviikkona 18.8. saimme verkko-oven ja jo samana iltana saimme Naukulaan uuden asukkaan, Noki-Nooran. Noki-Noora oli asustellut eurooppalaiskasvattajaystäväni luona tilapäisesti kuukauden päivät. Koska Noki-Nooraa ei voi hänen arkuutensa vuoksi koskea, oli kuljetuskoppaan laittamisessa pieniä haasteita eikä ilman verenvuotoa onnistuttu. Tahallista se ei Noki-Nooran puolelta ollut, hän vain yritti ottaa ponnahdusvauhtia käsivarrestani kun otin hänet kiinni etutassujen alta. 

Sanomattakin on selvää, että Naukulaan ei noin vain tulla ovesta sisään ison kuljetusboksin kanssa. Tarkastuspartio punatabbyt oli paikalla välittömästi. Kuvan ulkopuolella luonnollisesti myös Sulo ja Hertta. Ensimetreistä lähtien oli siis selvillä myös Noki-Nooralle, että Naukulassa asuu pelottavan ihmisen lisäksi myös kissoja. Varsin uteliaita kissoja, jotka kaveeraavat kummallisesti sen pelottavan ihmisen kanssa. 


Hei, mä olen Hertta. Ootko mun kaveri?

Hei, mä oon Sulo, tän talon isäntä ja kuninkas. 
Tossa mun vierellä on Noomi. Sängyllä Hertta ja takana Namu. 

Siis mä olen Namu, 
tän talon kuningatar vaikka muut toista väittäis. 

Illan mittaan kävi selväksi, että jonkinmoinen näköeste olisi tarpeen. Sen verran uteliaita täällä vierasta kohtaan oltiin. Murinoita, suhinoita tai karvojen pörhistelyitä ei kuitenkaan nähty. 




Erittäin pian kävi myös selville, että näköesteen olisi parempi olla Noki-Nooran sviitissä eikä sen ulkopuolella. 

Ensimmäisessä turvapaikassa. 

Näköeste Noki-Nooran sviitissä. 

Toinen turvapaikka. 


En tiedä missä oon, mutta tuntuu siltä,
että mä olen täällä se ainoa normaali. 

Hertan kanssa olemme vierailleet huoneessa niin, että Hertta on ollut yleensä sylissäni. Kerran nenuttelivat ja sitten Hertta hermostui ja läimäisi Noki-Nooraa. Siitä ei kuitenkaan traumoja tullut. Onneksi niin. Etenemme pienin askelin ja katsomme mihin tämä tilanne johtaa. Noki-Nooran tahdissa edetään. 


14 kommenttia:

  1. Voi tuota uteliaisuuden määrää! Näköeste silpuksi :-D
    Kaikkea parasta Noki-Nooralle. Ihana Naukula ja sen kissaymmärtävä Mamma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toisella puolen verkko-ovea näköesti ei kärsinyt. ♥

      Poista
  2. Onnittelut ja onnea asukkaalle ja kärsivällisyyttä Naukulan väelle! Sekä paljon peukutuksia, että Noki-Nooran sopeutuminen uuteen tilanteeseen edistyy pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä edistymistä tapahtuu, pienin askelin. Sellaisin pienin mustasavuisin askelin.

      Poista
  3. Noki-Noora ♥ Toivottavasti neiti joskus ajan kanssa rohkaistuu ja hyväksyy niin mamman kuin Naukulan karvaväen. Peukut sille, ihan koko meidän poppoolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä peukutuksia tarvitaan. Ei ole nopea tie.

      Poista
  4. Pitkällinen projekti se on, mutta hurjasti te olette jo edistyneetkin! Vaikka Noki-Nooralle muutto teille oli kyllä varmasti melkoinen kulttuurishokki. Mahtaa Noki-Noora-parka ajatella, että tässä talossa kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun!

    Naukulan alkuperäisjäsenten uteliaisuus ja reippaus on kyllä vertaansa vailla :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti on ollut kulttuurishokki! Johan täällä on aikamoinen lauma jo ennestäänkin ja sitten vielä tämmöinen mamma.

      Poista
  5. Noki-Noora on kyllä varmaan ihan ihmeissään, minne hän on joutunut - tai päässyt. Uteliaita kissoja ja lepertelevä täti-ihminen, on siinä pienellä kissalla kummasteltavaa. 🙀😺
    Tsemppiä teille tutustumiseen!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä Naukulan väelle. 👍
    Lempeää puhetta, rauhaa ja tutut päivittäiset rutiinit.
    Uskon Naukulan mamman onnistuvan ja kun pahin on voitettu niin sitten on
    kissakavereitten vuoro. 👍 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempeästi täällä höpötellään, välillä tosin pesukone pauhaa ja imuri myös. Mutta talon ääniä nekin.

      Poista
  7. Ihana Noki-Noora ja Naukulan uteliaat kissat :D <3 Nuo turvapaikat näyttävät tosi miellyttäviltä tilanteen arviointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ovat olleet ja onneksi niitä ei enää koko aikaa tarvita.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.