lauantai 20. tammikuuta 2024

Kun vastaanotto loppuu

Noki-Nooran kuulumisia

Elämä Noki-Nooran kanssa kulkee tuttuja ratojaan. Ja mitä enemmän päivät muistuttavat toisiaan, sen parempi se hänen mielestään on. Välillä toimintani todellakin pöyristyttää pientä mustasavurouvaa. Vai mitä sanotte seuraavista epäilyttävistä asioista: 

  • tämän ihmisen ääni on erilainen (marraskuun lopun flunssa)
  • tämä ihminen yskii (kuten yllä)
  • tämä ihminen laskee herkkutikkupaperin vasemmalla kädellä alas kun yleensä se on tehty oikealla kädellä (kerran kävi tällainen vahinko)
  • tämä ihminen laittoi pienen jakkaran keskelle huonetta (yritin ottaa herkkutikkuhetkestä videota missä omat kasvot eivät näy)
  • tämä ihminen on pyytänyt toisia ihmisiä jakelemaan herkkutikkuja väärään aikaan (olen varma, että Noki-Noora tuntee kellon) 
  • tämä ihminen on yrittänyt leudompina talvipäivinä tarjoilla ulkoiluhetkeä lasitetulla parvekkeella (vaikka tietää, että Noki-Nooran pakkasraja on + 10 C)
  • Ns. nosta kissaa harjoituksista Noki-Noora ei vielä ole ihan varma (tällä yritän harjoitella sitä, jos joudun nostamaan Noksun kuljetuskoppaan eläinlääkärikäyntiä varten)
Kun yllä olevan kaltaisia epäilyttäviä tapahtumia tulee esiin, Noki-Noora marssii päättäväisenä häntä alhaalla valkoisen ison tuolin ja patterin väliseen turvakoloon. Silloin tietää, että vastaanotto on tällä kertaa loppu. 


Yllä mainittujen epäkohtien lisäksi, on täällä myös paljon hyväksyttäviä asioita: 

  • molemmin käsin rapsuttelu ennen herkkutikkuhetkeä aiheuttaa paljon hyrinää ja hyvää oloa
  • rähmän saa ottaa jo pois silmäkulmasta (ennen herkkutikkujakelua tietenkin)
  • herkkutikkuhetken aluksi tulee Noki-Noora syliini ja melkein jo pusketaan päät yhteen
  • Naukulan retkillä Noki-Noora tulee reippaasti tutustumaan myös siihen huoneeseen missä minä olen
  • Noomin mäkätyksestä ei enää oikein välitetä, eikä Hertan satunnaiset taputtelut häiritse kuin ajoittain
Edelleenkin minä olen se tämän talouden outolintu, enkä missään tapauksessa ole luotettava paitsi kun istun sviitin ovenpielessä herkkutikut käsissäni. 


Noki-Noora asustelee sviitissään ja seikkailee muualla Naukulassa ajoittain. Tämä tilanne tyydyttää tällä hetkellä kaikkia enemmän kuin hyvin. Mahdollisen eläinlääkärikäynnin vuoksi Noki-Nooran sviitti on ainoa paikka mistä minulla on edes teoreettinen mahdollisuus saada hänet kuljetuskoppaan. Ensi kesänä tulee hänelle 13-vuotta täyteen, joten mistään ihan juniorista ei ole kyse. Iän vuoksi olen myös yrittänyt rakennella hänen huoneensa sillä tavalla, että korkeisiin paikkoihin pääsee eri tasoisten korokkeiden avulla. Hän voi päättää mikä milloinkin hänelle sopii.  

10 kommenttia:

  1. Onpas epäkohtia, mutta onneksi on myös onnistuneita asioita. Noki-Nooran vaateliaisuus kyllä sinänsä on aivan ymmärrettävä asia.

    PS. Onneksi Noki-Noora on tietyllä tavalla anteeksiantavainen myös. Vaikka jotkin asiat menivät väärin taannoin koeihmisenä ollessani (laskinko herkkutikkupaperit oikealla vai vasemmalla kädellä, esimerkiksi? Ja kellonaikakin taisi olla epämääräinen, puhumattakaan annostelurytmistä Noki-Nooran ja Virallisten Valvojien välillä), on silti kunnia muistaa, että on puskettu, nostettu etutassut syliin ja pelattu silmäpeliä! Katson, että tämä kertoo joustavuudesta erhettyväistä ihmistä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joustoakin löytyy tarvittaessa! Noki-Noora on vallan mainio kissa.

      Poista
  2. Noki-Nooraa on kohdannut lottovoitto, kun hän pääsi Naukulan perheenjäseneksi <3

    VastaaPoista
  3. Noki-Noora sä oot sitte huippu hyvä ihmisten kouluttaja! Sulla on mielettömät hyvät taidot, taidat olla ihan tohtori tasoa?
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se tietenkin on, erinomainen kouluttaja hän.

      Poista
  4. Noksulla on selvät säännöt; kai sitä nyt harmittaa, jos ihminen ei aina ymmärrä millä kädellä mikäkin asia hoidetaan eikä opeta muita kissatätejä kunnolla Noksun tavoille. 🖤

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.