Kissamaista päähierontaa

Apuväline nro 1

Toiset tykkäävät maharapsuista, toiset leuanalusrapsutuksista, toisille sopii kokonaisvaltainen silittely. Helmille sopivat nämä kaikki. Väilillä täytyy kuitenkin tehdä kissamaista päähierontaa ihan itse.

Paras apuväline kissamaiseen päähierontaan on tässä taloudessa ruokapöydän tuolin selkänoja. Luonnollisesti hoitomuotoon kuuluu mukaan valtaisa hurina.

Joko nyt?

Harja

Helmiä saa siis harjata parhaiten Mummo ja Eno. Minä en kyseistä kunniaa voi omiin tehtäviini luetella. Tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä. Harjojakin on tässä taloudessa ollut jo muutamia.

Eilen kaivoin esille Wilmalla pentuaikana käytössä olleen harjan. Se on kelvannut toistaiseksi parhaiten minun käyttämistäni harjoista. Eihän sen nyt juurikaan irtokarvoja poista, mutta edistystä tämäkin.

 

Riemuvoitto!

Uusi harja

myös Plantagenista

Helmihän tunnetusti pitää harjaamisesta. Silloin kun sen suorittaa äitini  (Helmi mummo) tai veljeni (Helmin eno). Minun suorittamana harjaus aiheuttaa kahden - viiden harjanvedon jälkeen sähinää. Tämä on todettu ainakin kolmella eri harjalla. Se ei kuitenkaan estänyt minua yrittämästä jälleen.

Tämän harjan piikkien päässä on sellaiset pienet valkoiset tulpat. Mietin josko ne hieroisivat mukavasti.

Pitkällisen tutustumisen ja harkinnan jälkeen, Helmi antoi minun harjata itseään ilman suhinoita. Kelpaisikohan tämä?

Hierontahetki

Kissamaista päähierontaa

Joskus joutuu olemaan omatoiminen ja hankkimaan kissamaisen päähierontansa itse. Varsin oiva väline siihen on työpöydällä oleva kynäpurkki. Tätä päähierontaa harrastavat molemmat säännällisin väliajoin, jopa lähes päivittäin.

"Ai ai kun tekee hyvää." 

"Näitteks?" 

Myös tietokoneen kansi on varsin hyvä väline.

Wilma onneksi on vähän rajoittanut kissamaista tassuhierontaansa tämän tänä kesänä hankitun koneen kanssa.