Sulon vuoro

Rokotus 

Sulon kymmenvuotislahja tuli vähän myöhässä, eikä nyt ehkä ollut niin mieluinenkaan. Kävimme nimittäin rokotuksilla. Painoa komealla pojalla on 5,4 kg, takahampaissa vähän hammaskiveä ja kesällä varataan sitten putsaus. Eläinlääkäri unohti kirjoittaa käyntikertomukseen kuinka komea poika Sulo on, mutta annamme tämä anteeksi. 

Reissu kesti kaikkinensa tuollaisen tunnin verran, ja suurin osa otti Sulon kotona hyvin vastaan. Paitsi se arvaamaton punatabby. Tälläkin kerralla hänen maailmansa järkkyi. Ehkä näitä suhinoita ei nyt kuitenkaan tarvitse kuunnella yhtä kauan kuin silloin kun Sulo kävi viime keväänä hampaan poistossa. Sille sopisi pitää peukut ja tassut pystyssä. 

Kilot kurissa ja grammat myös

Noomi

Noomi kävi eilen rokotuksella eläinlääkäriasemalla, siellä samalla missä yleensäkin käymme. Samalla ell-asemalla Noomi steriloitiin vuonna 2020. Tuon käynnin yhteydessä Noomi oli saanut tietoihinsa merkinnän arvaamaton. 

Kuulemma osa kissoista kiukuttelee kun omistaja on mukana ja osa taas silloin kun omistaja ei ole mukana. Noomi kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Eilen kaikki sujui moitteettomasti. Hampaat olivat kunnossa ja painoakin tullut vain 300 grammaa lisää sterilisaation jälkeen. Se on huippujuttu! Mutta Noomi ei olekaan ruokaorientoitunut, kuten äitinsä. 

Kirjoitettiinko sinne lappuun mitään mun komeista viiksistä?
Varmasti ovat Naukulan komeimmat! 

Ainoastaan matkalla tuli sanomista, mutta se ei nyt mikään ihme ollutkaan. Vaikka kuljetuskoppa oli suojattu pyyhkeellä, ulkona oli silti Noomin mielestä liian viileää, satoi ja tuuli ja lisäksi vielä tie eläinlääkäriasemalle oli kuin perunapeltoa. Sen verran lumentulo ja sen jälkeinen plussakeli toivat haasteita matkaan. 

Terkkuja vaan sinne eläinlääkäriasemalle ja kiitos taas mukavasta käynnistä ja rupattelutuokiosta odotustilassakin! 

Kansalliskissoja siellä ja täällä

Kirjahyllyn päällä

Mistäköhän se johtuu, että kun täällä Naukulassa on vieraita, niin pennut ovat aina silloin erityisen rauhallisia? Muuten meno on aikamoinen ja kun vauhti kasvaa, niin vaaralliset tilanteet myös. Onneksi pennuilla on tasapaino kunnossa ja kuvien ottamisen jälkeen ylähyllyn turvallisuuttakin paranneltu. Esimerkiksi oivaksi painikoriksi osoittautunut kori on nyt alhaalla, eikä tietenkään kiinnosta enää ketään. 

Terve, mä oon Pirkko ja täällä mun kanssa painii Pekka. 

Psipsina eli Tove

Priscilla eli Pihla

Pihla

Kaikilla on nyt sirut ja ensimmäiset rokotukset saatu. Sulo-setä oli lainannut kuljetusboksiaan, jossa kaikki seitsemän matkustivat, sillä tokihan Noomi-emo oli pentujen turvana tällä ensimmäisellä matkalla. Eläinlääkärillä ollessa kuuli vain kaksi pientä miuta kun Pipsa ja Papu saivat sirun. Muuten kuului vain raksujen rouskuttelua. Rouskuttelu haittasi hieman sydämenkuuntelua, joten siksi aikaa piti laittaa raksut piiloon. Kaikki olivat superreippaita. 

Patci

Pekka tutkii löytyykö sitä sirua.
Näistä siruistaa voi mitata myös kuumeen. 

Tove puntarilla.

Pennut käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja nauttivat maitobaarin antimista.
Noomin ilme kertoo mitä mieltä hän on asiasta.
Nisällä Patci.
Papu piti kuvanottohetkellä ottaa syliin,
kun halusi niin seikkailemaan. 

Eläinlääkärikäynnin jälkeen tunnelma oli varsin levollinen.
Ainakin hetken.
Vasemmalta Patci, Pipsa ja Tove. 

Noomin paino ell-puntarilla 3,46.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Maailmanmatkaaja

Rokotuksilla 

Kävimme Sulon kanssa rokotuksilla. Siinä nyt ei sinäänsä ole mitään ihmeellistä. Sulo osaa matkustaa ja käyttäytyä hyvin. Minulla ne vaikeudet olivat. 

Oltiin vähän reissussa.
Mamman kanssa.
 Kaksistaan.
Voitte vaikka katsoa tosta pallosta missä käytiin.
Terveisin,
Sulo - maailmanmatkaaja

Kuljetusbokseja  on kaksi, ne ovat esillä. Sulo rakastaa pienempää boksia ja nukkuisikin siellä mikäli ovi vain olisi auki (toistaiseksi ei ole, koska välttelemme muovia sen aknen takia). Tänään avasin ovet ja tietenkin siinä kävi niin, että Namu juoksi isompaan ja Sulo asteli pienempään. Yritin vaihtaa kissoja boksista toiseen mutta siitä ei nyt vaan kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Päätin lähteä Sulon kanssa matkaan pienemmällä kuljetuskopalla matkan ollessa lyhyt. Paitsi että ensin oli suoriuduttava ulko-ovesta ulos. Ei ollut helppo tehtävä sekään. Tällaisissa 80-luvun alun rivitaloissa on yleensä aika pieni tuulikaappi. Niin täälläkin. Minä ja Sulo emme mahtuneet sinne yhdessä niin, että olisimme saaneet sisäoven kiinni ja pidettyä Namun ulkopuolella. Namu halusi koko ajan mukaan. Aikansa se kesti, että sain houkuteltua Namun hiiriä heittämällä pois paikalta. 

Namu oli ensimmäistä kertaa yksin kotona ja kun tulimme reilun puolen tunnin reissulta takaisin, nukkui Namu siellä missä yleensäkin iltanokoset ottaa. Sulo sen sijaan asteli kopastansa varsin rehvakkaana - oikein maailmanmatkaajan tyyliin. 

PS: Ai niin, kyllä Sulokin vähän matkaa hankaloitti kun alkoi kehrätä kun sydäntä kuunneltiin! 

Rokotus ja kontrolli

Kaikki hyvin

Nyt on Helmin rokotukset saatettu kuntoon!

Samalla vaivalla ja käynnillä otettiin sitten jälleen diabeteskontrollin verikoe. Helmin sokerit ovat pysyneet aisoissa, arvo nyt 8,88 mmol/l (kissan viitearvo 4.11 - 8.83). Vaikka yläarvon yli mentiin, niin tilanne on Helmin osalta silti hyvä. Pahimmillaan Helmin glukoosi oli yli 30. Insuliinipiikit lopetettiin kokonaan toissa lauantaina. 

Pientä protestointia varhainen aamukäynti aiheutti ja Helmi oli kuorinut kyntensä kuljetuskoppaan matkan aikana. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin!

"Eläinlääkäritäti hei! Mä tuun sit taas joulun aikoihin."