Kun mamma otti itseään niskasta kiinni
Kun lomat on vietetty, pennut muuttaneet uusiin koteihinsa ja Naukulassa suoritettu suursiivous, loppuivat tekosyyt. Niinpä sitten levitin pitkästä aikaa joogamaton lattialle ja odotin nettitunnin alkamista toiveikkaana. Mikä olisikaan parempi tapa päättää viikonloppu kuin rentouttava jooga?
Ensimmäisenä paikalla oli Namu. Mitä ilmeisemmin kutsui sitten kaverinsakin paikalle katsomaan ihmisen kankeutta. Kaikki kävivät vuorotellen kuka puskemassa, kuka kutittelemassa viiksikarvoillaan kasvojani tai huiskimaan hännällä.
Harkitsen vakavasti, että ulkoistaisin Naukulan kissat seuraavan joogatuntini ajaksi tai siis sulkisin oven. Siitäkin kyllä saattaa tulla jonkinmoinen protesti. Näin luulen.
Mikäli olet kiinnostunut joogasta ja kissoista, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Heli Ilaskarin kirjaan Guru Gurnaun Joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi (Tammi, 2003, kuvitus Tiina Paju). Toivottavasti saat sen käsiisi :)
Kiitos kirjavinkistä, olen kuullut siitä ennenkin! Mikähän joogassa on niin vastustamattoman mielenkiintoista kissojen mielestä. Sama kokemus täällä, ja jumppa myös, aina on joku kiertämässä ympäri, nuuhkimassa ruumiinosia tai peräti kiipeämässä vatsan päälle (juuri kun yritän tehdä vatsalihaksia). On se kummallista. Ehkä kissoistakin se on kummallista, siksi pitää tutkia?
VastaaPoistaLuulen, että olen täällä aikaisemminkin kirjaa mainostanut :) Tuntevatkohan kissat myötähäpeää kun näkevät kuinka kankea palvelijansa on (ainakin heihin itseensä verrattuna)?
Poista