Tässä taannoin Mamma askarteli puhtaasta valkoisesta lakanasta mestarinnauhaa.
Kuinka ollakkaan loppu-puhdas-valkoinen-lakana laskettiin hetkeksi nojatuolille, josta Naukulan likat ovat aikaisemmin ponnistaneet näihin tietokonehommiin. Wilma ponnistaa edelleen, mutta Helmi ei. Lieneekö rakastunut lakanaan vai tuntuuko se ylitsepääsemättömältä esteeltä?
Joka tapauksessa lakana on Helmin mielestä i-h-a-n-a
Voi, Helmi-neiti osaa arvostaa hotellipalvelua puhtain valkoisin lakanoin. Ei ole ihanampaa kuin vastapestyjen lakanoiden väliin (tai tässä tapauksessa päälle) pujahtamista!
VastaaPoistaNyt ei ole Musti kommentoimassa, vaan hän on ketarat ojollaan sängyssä, samoin Ransu. On se hassua, että tässä huushollissa pahin yökyöpeli on ihminen! Taidanpa silti vetäytyä yöpuulle kun on hyvää seuraa ja varpaidenlämmittäjiä tarjolla... Öitä!
Kyllä se taitaa olla rakkautta ensikokeilulla!
VastaaPoistaMeilläkin arvostetaan valkoisia lakanoita, mutta yhtälailla varmasti arvostettaisiin mustiakin. Unna kun on varustautunut sekä mustista ja valkoisista kankaista erottuvin karvoin... :D
VastaaPoistaSaila: Täälläkin käy joskus niin, että likat olisivat valmiita yöunille ja Mamma se vaan häärää.
VastaaPoistaKirsikka: Oli se. Se on niin ihana - vieläkin ja nyt ei Mamma uskalla ottaa sitä tuolinpäältä pois.
Ella: Niin, on hyvä olla monipuolinen ;)