Sama peli

Vielä jatkuu

Eipä tästä taudista tunnu oikein eroon pääsevän. Nukkuminen maistuu ja tee, muuten onkin vähän heikompaa. Huomenna on edessä matka lääkärille tai töihin. Toivotaan ihmettä ja töihin paluuta.

Helmikin osoittaa jo hieman suurempaa sympatiaa minua kohtaan, vaikka ei selkeästi pidäkään siitä, että rutiinit muuttuvat. Tänään toki tuli aamupalansa jälkeen takaisin sängynvieruspaikallensa minua ihmettelemään.

 Se tässä päivässä on hyvää, että aurinko paistaa täydeltä terältä ja voin vaan kuvitella sen lämmittävän voiman.

Sairastupa

Flunssassa

Minä olen flunssassa, Helmi voi hyvin. Yritin tänään lähteä töihin, mutta kotiin oli tultava. Kurkku on kuin tulessa ja uni maistui. Helmi otti päiväunensa kirjastossa, minä sohvalla.

Tämä ei ole yhtään kivaa.

Mummulan saunassa

Mammaa paossa

Kun minä menin työmatkani jälkeen hakemaan Helmiä Mummulasta, oli Helmi aluksi varsin ällistynyt: "Mitä toi täällä tekee?" Sen jälkeen Helmi heittäytyi lattialle ja pyöriskeli tassut kohti taivasta kyljeltä toiselle. Hurina oli kova. Sitten selkeästi taas raksutti: "Siis tää tietää automatkaa. Sanokaa mun sanoneen." Ja niinhän se sitten lopulta tiesi kun Helmi ensin tuli lauteiden alta ylälauteelle istuskelemaan, tuli sylikyyti koppaan. Että se keino on sitten käytetty ja ensi kerraksi pitää ryhtyä miettimään jotain muuta.

"Sul on joku jekku kuitenkin. En tiiä tuunko." 

"No jos mä nyt sit kuitenkin." 

Kunhan Helmi on saatu koppaan, koppa autoon, niin itse matkanteko sujuukin sitten suhteellisen rauhallisesti ja hiljaa.

Vieraskoreutta

Harjausta, kiitos

Jos minä harjaan Helmiä, tulee kolmen sipaisun jälkeen suhinaa oli harja sitten mikä tahansa. Kun äitini, siis Helmin Mummu, harjaa, on tilanne tämä:

Helmi kuulemma toivoi harjausta vähintään kolme kertaa päivässä. Huoh. Onneksi minä kelpaan kyllä kaikkiin muihin toimiin.

70-luvulta, päivää

Pikku koululaiselle hankittu

Mamma aloitti koulunsa 70-luvun alkupuoliskolla. Tämä hankittiin silloin WSOY:n henkilökunnan myymälästä.

Nyt se koristaa Naukulan yläaulaa. Sieltä löytyy Frankfurt, jossa mamma vietti aikaansa sekä Porvoo, jossa Helmi viihtyi. Nyt ollaan jo palattu kotiin.

Lempilelu

Wilman lempilelu

Sunnuntain siivoskelun yhteydessä löytyi Wilman vanha lempilelukin. Hetken aikaa arvoin pitäisikö se säästää, mutta sitten järkevyys voitti. Roskiin lähti. Mutta toki se piti ensin ikuistaa. On meinaan ollut ihan lemppari. Vai näkyisiköhän se tästä kuvasta selittelemättäkin?

PS. Se oli siis hiiri. Pieni hiiri.

Näkyykö mitään?

Riittää jo!

Kuvat ovat viime sunnuntailta, mutta tunnelma voisi olla tältäkin päivältä. Olemme hautautumassa lumeen, sitä on jo varmasti enemmän kuin viime talvena ja se on paljon se!

Kirjaston ikkunasta näkymä ulos näytti sunnuntaina tältä:

Paikallinen linssilude puolestansa tältä: 

Eipä ulkotarhassakaan paljon paremmalta näytä. Siellä ei enää pysty tekemään edes lumitöitä kun ei tiedä minne sitä lunta sieltä laittaisi.

Saa sitä lumen sulamista sitten taas tänäkin vuonna hieman odotella. Ja avitella.

Mielipidekysely

Mikäköhän olisi hyvä?

Naukulan yksi seinä on odottanut tapetoimista jo muutaman vuoden. Viime lauantaina sain sitten vihdoin käytyä Tapettitalossa. Siellä oli valikoimaa vaikka muille jakaa ja sinne täytyy kyllä mennä vielä uudelleenkin. Ehkä saan jopa ystävän mukaan makutuomariksi. Nyt mukaan tarttui muutama, jo etukäteen valittu, mallipala. Lauantai illasta asti ne ovat nyt koristaneet olohuoneen seinää ja ajattelin niitä siinä vielä hetken pitääkin. Tuleepahan sitten kerrankin harkittua jotain kunnolla.

Minkä näistä sinä valitsisit?

Helmi pysähtyi miettimään asiaa vasta hieman myöhemmin sunnuntai illalla.

Syntymäpäivillä

Paljon juhlia!

Tälle päivälle on sitten sattunut aika paljon juhlia!

Päätimme osallistua kemuihin. Juhlaväki pukeutui parhaimpiinsa ja nautti lounasta. Ei kiristänyt eikä puristanut tuo juhlavaate, eikä tuntunut menoa haittaavan tipan tippaa.

"Siis näätteks te?"

"Ei kissojen tarttis pukeutuu juhliin...Mut meijän mamma on välillä niiiin lapsellinen."

"Ei tää juttu kyl haittaa mun kävelyy." 

"Eikä kuihtuneitten syöntii."

 "Eikä raksujen syöntii."

Hyvää syntymäpäivää Musta ja Harmaa sekä Ainu!

Täydellinen päivä

Aina sitä jotain keksii

Tänään on täydellinen päivä käyttää joululahjaksi saatua paperisilppuria. Todistaa Helmille, ettei ilma ole erilainen ulkotarhasta tai pihaovesta katsottuna. Tänään on täydellinen päivä pestä pyykkiä, järjestellä kasoja ja pinoja. Tänään on täydellinen päivä viettää aikaa yöpaidassa. Tänään on täydellinen päivä hoitaa liikunta-annos lumitöillä. Tänään on täydellinen päivä harjoittaa positiivista ajattelua.

Tänään ei tarvitse ajatella tulevaa kevättä ja tulevan kesän projekteja.

Kerrasta perille

Ei mikään tyhmä likka

Minä tein tänään elämäni virheen, ehkä, ja vielä tahallani. Olen pitkään miettinyt tekisinkö sen vai en, ja päätin tehdä. Saan sitten vain syyttää itseäni.

Helmi ulkoili tänään ulkotarhan ulkopuolella. Ulos mentiin ihmisten ovesta, siitä josta ei ole koskaan edes pyydetty ulos. Mutta kun se kerran jätettiin auki ja mamma meni kameran kanssa pihalle, päätti Helmikin tulla. Takapiha on postimerkin kokoinen, ja nyt siinä on noin yhden neliön tila missä olla. Se neliö on saarrettu lumella, joten karkailusta ei ollut vaaraa. Ehkä sitten kesäksi hankin valjaat?

"Täh? Et oo tosissas."

 Pusku ulkorappuseen

Kaikenlaista tavaraa jäi syksyllä pihalle ja sepä vasta mielenkiintoista olikin. Nyt sopii sitten vain arvata kuinka monta kertaa ovesta on jo pyydetty ulos?

Tunnustus

Kiitos Paula ja Ruska!

Naukulassa kiitetään ja kumarretaan kauniista tunnustuksesta!

Tähän tunnustukseen kuuluu sen lähettäminen edelleen viidelle blogille, joissa ei ole yli 200 lukijaa (porikiälest suomentanu Naukula Mamma, tai jotenkin silleen se ehkä poriksi menee).

Naukulan laskuopin mukaan tehtävä on suoritettu, kun tunnustus lähtee Tomille ja Jerrylle, sekä Magnukselle, Felixille ja Esterille! Ojalan laskuopin mukaan tilanne olisi saattanut olla toinen. Ja mainittakoon vielä, että Naukulan Mamma ei ole itse opiskellut Ojalan laskuoppia!

Hyvää ohjelmaa

Kannatti katsoa

Viikonloppuna tuli joltain kanavalta kokoperheenitkuelokuva. Minä itkeä tihrustelin. Helmi otti vähän lungimmin. Kiinnostuneena seurailimme kahden koiran ja kissan matkaa villin erämaan läpi kotiin.

"Siis mitä sieltä tulee? Onneks mun paikka on vapaana." 

"Tää on hei tosi jännä. Mä niin toivon, että ne pääsee kotiin." 

Oli se sitten hyvä, kun siinä oli onnellinen loppukin. Snif.

Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää!

Aikaisemminkin on tullut todettua, että bloginpitäminen on yllättänyt positiivisesti. Täältä on löytynyt ihania ystäviä, toisia tärkeitä on tavattu ihan kasvotustenkin ja toiset ovat tärkeitä virtuaaliystäviä. Ihana on kanssanne aikaa viettää! Kiitos, että olette olemassa. Kiitos, että olette piristäneet päiviäni, tuoneet iloa ja joskus myös surunkyyneleitä. Kiitos, että olette lohduttaneet. Ne kaikki kuuluvat ystävyyteen. Kiitos.

"Mamma, mamma, älä unohda kertoo et ystävät saa antaa mul maharapsuj.

Joko siel ruudun takaa tai sit joskus tääl kotonakii."

Oikein hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

Utelias

Jotain uutta

Naukulassa on ollut käytössä useita vuosia Canonin järkkärikamera (EOS 350D). Se on vanha, paljon palvellut ja hyvä. Olen kuitenkin jo vähän aikaa haaveillut pikkupokkarista, jota voisi pitää mukana aina. Järkkäri on tähän vähän liian iso.

Eilen toteutin haaveeni ja kävin ostamassa Stockmannilta kanta-asiakastarjouksena olleen Ixuksen. Se on pieni ja tulee matkaamaan mukana aina. Testikuvia on toki myös pitänyt ottaa.

"Mikä toi on?" 

 "Annas kun mä vähän..."

 "No joo, aika pieni hihna siihen toiseen verrattuna."

Luonnollisesti kissakuvat ovat tällä kameralla entistäkin suurempaa tuhrua, mutta olen silti onnellinen. Tämä on pokkarikamera on pitkäaikainen haave.

Ihanimmat ikinä

Haaste Saaripalstan Sailalta

Vähän aikaa sitten Saila haastoi bloggaajia esittelemään ihanimmat ikinä -kuvia ja koska tässä on nyt muutenkin tullut kaiveltua arkistoja, ajattelin osallistua näillä kuvilla haasteeseen.

Kauneushan on aina katsojan silmissä ja minuun ovat nämä kuvat kolahtaneet aina.

Ihanimmat ikinä -kuvat Wilmasta ja Helmistä yhdessä ovat seuraavat:

Varmasti tämä sarja saa vielä joku päivä jatkoa, sillä omia lempikuvia on niin mukava esitellä. Näistä kaikki tosin taitavat olla täällä jo ensiesiintymisensä saaneetkin.

Vertailun vuoksi laitetaan mukaan vähän tuoreempikin kuva Helmi Orvokista.

Arkistojen kimpussa

Rääpäle

Minua jäi häiritsemään se Onnin ja Annen kolmas yhteiskuva. Oliko se oikeasti niin hyvä kun muistelen? Valitettavasti tämä arvoitus jäi edelleen selvittämättä, mutta muuta hauskaa löytyi kyllä.

Vaikka ihan nappiosumaa pikku-Helmin haukotuksesta ei filmille ollutkaan tallentunut, eivät nämäkään näin jälkikäteen hullumpia ole. Paitsi ehkä ilmeiltään :)

Helmi oli rääpäle ja vähän hassu. Isot läpinäkyvät korvat ja kapoinen olemus <3.

Ja sää, ennen kaikkea sää

Uutiset ja sää

Tänään on paremman puutteessa vuorossa muisteluita vuosien takaa. Ihana Onni Wilhelm on jäänyt vähälle huomiolle, koska Naukulan blogia ei vielä silloin ollutkaan, kun Onni pyöritti Naukulan taloutta.

Onnin lempitelevisio-ohjelmiin kuuluivat Uutiset ja Sää. Oikeastaan Onni viis veisasi itse uutisista, kunhan vain näki sään. Kuka tahansa meteorologi ei kuitenkaan Onnille kelvannut. Ainoa, joka kissaherran herätti uniltaan tai muilta puuhiltaan, oli Anne Borgström.

Huitoi Anne sitten suuntaan tai toiseen, aurinkoa tai pilvistä, Onni seurasi. Tähän eivät kaikki meteorologit pystykään.

Valitettavasti paras kuva Onnista ja Annesta on kadonnut valokuvien mustaan aukkoon, mutta eiköhän tuosta käsityksen saa!

Nyt ja aina

Ihana, niin ihana

Näyttämö: Naukula
Aika: Kotiintuloaika
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma

Näytelmä alkaa. Mamma avaa ulko-oven, astuu sisään pimeään eteiseen. Pistää kauppakassin lattialle ja sytyttää valot. Helmiä ei näy. Mamma riisuu kenkänsä, kaulaliinansa ja takkinsa ja pistää ne komeroon.

Mamma: "Helmiiii! Helmiiii! Mamma tuli kotiin."
Mamma: "Helmiii! Missäs se Helmi Hempukka on?"
Mamma: "No missäs sä oikein oot?"

Helmi kiirehtii alakertaan tervehtimään. Heittäytyy keskelle lattiaa ja ryhtyy kehräämään kovaäänisesti: "Hurhurhurhur"

Mamma: "No kukas se täällä on?"
Helmi: "Hurhurhurhur"
Mamma: "Onkos se nätti?"
Helmi: "Hurhurhurhur"
Mamma:  "On se. Nyt ja aina ja joka päivä."
Helmi: "Hurhurhurhur"

Kotiintulosta on nyt aikaa vajaa tunti ja Naukulasta kuuluu enää näppäimistön näpyttelyä ja hurhurhurhur. Kyllä Helmi jaksaa!

Talven pakkasennätys Naukulassa

Klo 8.51 -27 C

Minä ajattelin pakkasten hellittävän jo tänään. Eilen tuli vietettyä koko päivä sisällä Helmin riesana ja siivottua muun muassa eteisen iso peilikaappi. Aikansa kun Helmi sitä touhua katseli, tuli pienellä kissalla väistämättä uni silmään ja oli vaan pakko vetäytyä saunaan nukkumaan. Mamman kotonaolo häiritsee päiväunirytmiä, ei siitä vaan mihinkään pääse ja mammakin kaipaisi ulkoilmaa.

Tänä aamuna Helmi ei poikkeukselllisesti pyytänyt avaamaan pikkueteisen ovea, vaan nautti aamuruokansa ja paineli heti saunaan nukkumaan. Vaikka saunaa ei ole lämmitettykään, on se ehdottomasti Naukulan lämpimin huone. Naukulan ulko-ovi kaipaa uusimista, mutta sauna se sentään on kunnostettu (harmi vaan, että pihiyttäni en itse maksanut lauteiden kunnostusta samalla. Hieman ovat mustuneet, mutta kyllä niillä voi hyvin kissa makoilla). 

Lukko jäässä pikkueteisessä. 

Kissa lämpimässä. 

Huolimatta pakkasesta on tänään lähdettävä pienelle kävelylle, äänestämään. Edellisellä äänestyskierroksella olisin halunut käydä äänestyskahvilla pienessä lähikahvilassa, mutta sen ovet olivat kiinni. Huonoa liikemiesälyä sanoisin. Ehkä tänään on toisin. Kameraa en taida mukaan ottaa, sillä se varmasti hyytyy näillä keleillä. Takapiha näyttää ovensuusta kuvatulta tältä näissä pakkaslukemissa.