lauantai 1. joulukuuta 2018

Riippukeinussa

ihan piilossa

Eräänä päivänä Sulo oli kateissa. Ihan kokonaan, etsimme pitkään ja hartaasti punatabbytyttöjen kanssa, eikä Suloa vaan tuntunut millään löytyvät. Pennut leikkivät palloradalla ja minulla alkoi jo paniikki iskeä. Kuinka ihmeessä olen onnistunut hukkaamaan kuusikiloisen kollipojan? Helposti, näköjään. Enkä tietenkään osannut etsiä mistään kissalle tarkoitetusta paikasta, kuten nyt esimerkiksi Sulon omasta riippukeinusta. Alla olevat kuvat toki myöhemmältä ajalta. 




Pallorata oli hetken suosiossa, nyt se on taas jo ihan lasten juttu. 

Pipsa Naukula esittelee symmetriset sydämensä. 

Pekka ja Patci. 

Tove. 

Täti, hyvä, jos sitä setämiestä etsitte, katsokaa korvani osoittamaan suuntaan, Sanoo Patci. 

Pihla. 

Pihla ja Pekka. 

Kestääköhän toi nyt varmasti tota setämiestä, ihmettelee Pipsa Naukula. 

Että sellainen vitsiviiksi, sanoo Sulo. 

Täti hyvä, tuo peli pitäisi täyttää kanaherkulla. 
Minä olen täällä ihan tassun alla, ei sille mitään voi. 

20 kommenttia:

  1. Kissat osaa tuon piiloutumisen taidon aivan liian hyvin! Välillä sitä ihan paniikissa hyörii ja häärii, eikä kissaa löydy mistään, mutta kun istuu alas ja miettii hetken ilmestyykin kadoksissa ollut kissa sieltä jostain karvat sotkussa haukotellen ja katsoo kuin kysyäkseen "mitä sä täällä riehuit".

    VastaaPoista
  2. Sulo <3 Ja mukava huomata, että ilmeikkäitä korvia löytyy suvusta enemmänkin.

    VastaaPoista
  3. Huh, olipas jännitystarina! Onneksi Sulo ei ollutkaan hukassa. Ja hurjan hyvin olet opettanut pennuille tuon korvaviestinnänkin jo! Tässä se taas nähdään miksi kissanpentuja ei saa päästää omiin koteihinsa liian aikaisin! *pusk* ♥ Sulolle Friedeltä

    Tuo tuollainen etsiminen on kyllä tuttua meilläkin. Olen vakuuttunut, että kissat osaavat tehdä itsensä näkymättömäksi. Muu ei selitä sitä, että niitä saa etsiä joka paikasta tuskanhiki otsalla, kunnes huomaa etsityn istuvan tyynesti keskellä olohuonetta. ~Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpentujen on hyvä saada oppia myös sukulaisilta. Ainakin tuollaiselta viisaalta setämieheltä.

      Poista
  4. Vai Pipsa Naukula😻

    Meilläkin osataan hyvin hukata hieman isompi kollipoika...

    VastaaPoista
  5. Sulo - mestari piiloutuja. Ylätassut sille!
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
  6. Olipa jälleen hauskasti kirjoitettu juttu. Näitä on ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos tuliaisesta. On todella kaunis!

      Poista
  7. Kissat on erinomaisia piiloutujia, esim. keskelle olohuonetta, kuten Henna yllä väkevästi todistaa. Suloisuuden määrä täs jutussa on taas käsittämätön. Pus pus jokaiselle ja monta kertaa!

    VastaaPoista
  8. Tuttu tilanne meilläkin, että kissa on hukassa. Sulo Vitsiviiksellä on vain niin ihana piilopaikka tuo riippukeinu.

    VastaaPoista
  9. Voi, niin monta kertaa on täälläkin hukattu yli viisikiloisia neitejä! Kissoilla on vaan niin hyvä suojaväri, liekö perintöä villeiltä sukulaisilta.

    Tätä lienee turha sanoakaan: pennut ovat äärettömän suloisia!

    VastaaPoista
  10. Ei niin hyvää piiloa, että pysyisi pennuilta piilossa! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma ei meinannut olla lainkaan niin tarkka kuin pennut!

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.