Kotiuduttuamme Porvoosta mummulasta heräsin seuraavana aamuna kummalliseen ääneen. Ihan ihmeelliseen maiskutukseen. Hetken piti sitten hieraista silmiä ja napata puhelin yöpöydältä ja ottaa muutama kuva.
Noomilla oli Porvoossa ollessaan juoksu ja mitä ilmeisemmin hän sitten pikapikaa odotti pentua. Maitokin on ilmeisen ravitsevaa, kun pentu kasvoi nopeasti noin kymmenen kuukauden ikäiseksi.
Kun nousin istumaan kuvatakseni tapahtunutta, sain molemmilta erittäin paheksuvia katseita osakseni. Niitä ilmeitä ei kameraan tallentunut. Harmi, olisi ollut kaksi malliesimerkkiä siitä miltä näyttää paheksuva kissa.
Sittemmin Hertalla on ollut huonompi tuuri ja jos hän on emoansa yrittänyt väärällä tavalla lähestyä, on tullut murinoita niskaan ja voi olla, että on emon tassustakin saanut.
Noomi soi Hertalle nostalgisen minipentuajan. Ja sitten taas antoi tälle kylmää kyytiä. Voi pientä Herttaa - ja Noomia!
VastaaPoistaOn ne sellaisia kullanmuruja!
PoistaVoi lutunen, kuitenkin. ❤️
VastaaPoistaÄlä muuta sano.
PoistaNo onpa iso pentu Noomilla!
VastaaPoistaTänään päivää vaille 10-kuukautinen!
Poista:-D
VastaaPoistaTodella.
PoistaVoi hellanlettassentään!
VastaaPoistaNiinpä.
PoistaNo jopas! Noomin maitobaarissa on siis tarjoiltu vielä pilkun jälkeenkin. Ainakin tämän kerran. :-D
VastaaPoistaAika pitkän aikaa pilkun jälkeen!
PoistaFast-forward!
VastaaPoistaNo todella!
PoistaNoomin supermaito :DDD Hyvä kuitenkin, että Noomi osasi sittemmin asettaa itse rajat, ei tule vahingossa tavaksi ja Hertta ikäänny aivan liian nopsaa. :)
VastaaPoistaOnneksi Noomi pitää nyt tyttärensä visisti erossa supermaidostaan!
Poista