Noomin paluu

Vapaus koitti

Tunnettu tosiasiahan on, että kissa piilottaa kipunsa. Mutta voiko olla myös niin, että kissa liioittelee kurjuuttaan? Ryhdyin miettimään tätä kysymystä, kun katselin kaulurin kanssa kulkevaa Noomia. Mielestäni vaikutti siltä, että kun Noomi kuvitteli etten häntä nähnyt häntä askel kulki kaulurin kanssa varsin varmasti, sen suuremmin horjumatta. Kun oli ilmiselvää, että näin Noomin, tuntui ettei hoipertelulle tullut loppua. Pääkin oli painuksissa kuin suuren surun murtamalla. 

Rappusten kulkeminen onnistui hädin tuskin. 

Koppaan päästiin vaivalloisesti. 

Namu-mamman vieressä oli hyvä. 

Oma lempipaikkakin löytyi vaivoin. 

Mutta kun silmä vähän vältti, löytyi Noomi yläpetiltä. 

Eipä täällä mitään, kattelen vaan josko kärpäsiä näkyis, 

toteaa Noomi. 

Lisäksi olin havaitsevinani, että Namu jotenkin opetti tai rohkaisi Noomia. Namu meni paikkoihin ensin ja Noomi perässä. 

Kaulurin poistin tiistai iltana (leikkaus edellisenä perjantaina 17.4.), tarkoitus oli laittaa se takaisin sen jälkeen kun Noomi oli saanut pestyä itsensä. Tarkkailin Noomia lähietäisyydeltä koko 62 minuuttia kestäneen pesun aikana, eikä hän nuollut haavaa kertaakaan. Jätin siis kaulurin pois ja tarkastin tilanteen uudelleen heti seuraavana aamuna. Haava näytti hyvältä ja nyt sitä tuskin enää edes näkee. 

Leppoisaa lauantaita kaikille!