Kun kissat nukkuvat, niin täällä eivät suinkaan hypi hiiret pöydillä, vaan minä päätin ryhtyä kokoamaan lahjaksi saamaani palapeliä. Alku sujui vallan mainiosti.
Sitten tehtävään tuli lisää vaikeuskertoimia. Kaksi punatabbyä. Niin kuin niin usein muulloinkin kun Naukulassa yritetään jotain hommia saada tehdyksi.
 |
| Taidan tuntee tän tyypin, vakuuttelee Noomi. |
 |
| Nyt mä en tajuu. |
 |
| Miten niin mä tunnen tän? Ei kyl tuoksu yhtään tutulle. |
 |
| Mutta jotain tuttua tässä kyllä on! |
 |
| Sehän on Pihla, Hertan sisko, Noomin tytär! |
Kaunis kiitos Pihlan kotiväelle tästä mitä mainioimmasta lahjasta, jonka vastoin kaikkia ajatuksiani ja aputassuja sain valmiiksi asti.
Oi, onpa upea! Niin nätti Pihla ♥
VastaaPoistaSiellä on vaikeuskertoimet kohdillaan :-D
Alku menikin liian helposti. Tiedäthän, reunat ilman yhtään aputassua.
PoistaOoh, aivan ihana idea palapeliksi ♥
VastaaPoistaOli kyllä. Ihana ♥
PoistaKerrassaan hurmaava palapeli!
VastaaPoistaOli rentouttavaa puuhailla Pihlan parissa!
PoistaOi kuinka ihana kuva ja idea! ♥ Palapelien tekeminen on sitä paitsi oikein mukava koko perheen harrastus!
VastaaPoistaJuu, alku sujui yksin, mutta kun perhe heräsi, niin apuakin löytyi.
PoistaKerrassaan ihana tauluidea ja kuva!! ♥ Ja hienosti auttoivat apurit.
VastaaPoistaApua saa aina, vaikka ei edes pyytäisi.
PoistaKiva kuulla, että palapeli toi iloa sekä kokoajalle että apureille 🤣
VastaaPoistaKyllä! Kerrassaan mukavaa puuhaa, yksin tai yhdessä.
PoistaPihla ♥ Ihana idea ja onnea Mammalle , kun sai se aputassuista huolimatta tehtyä :)
VastaaPoistaMeinasi kyllä välillä usko loppua...
Poista