Punnitus

ja sen helppous!

Naukulassa on syntynyt kolme Pinkkitassun pentuetta. Namu sai Pinkkitassun N-pentueen, viisi punatabbyä. Siitä pentueesta Noomi jäi Naukulaan ja synnytti Pinkkitassun P-pentueen, kuusi pentua. Sieltä Hertta jäi Naukulaan ja synnytti toukokuussa Pinkkitassun U-pentueen. 

Koska kissanpennun elinpainon olisi tuplaannuttava ensimmäisen viikon aikana ja koska muutenkin täytyy pitää huolta siitä, että pennut saavat tarpeeksi ravintoa, olen punninnut kasvattajan oppien mukaan pentuja kahden ensimmäisen viikon aikana aamuin illoin ja sen jälkeen kerran päivässä. Eli jonkinmoista kokemusta kissanpentujen punnituksesta minulla on. 

Namun viiden punatabbyn kanssa oli koko ajan hiki. Kuka on kuka? Miten saan villikot pysymään punnitusastiassa? Noomin kuutoset erotin toisistaan, mutta hei, niitä oli kuusi. Punnitus ei käynyt käden käänteessä ja pennut pitivät sitä mitä parhaimpana leikkinä ja punnitusastiaa painimolskina. 

Mutta mitä tekevät Hertan pojat? He ovat ymmärtäneet punnituksen tarkoituksen. Ei silloin hötkyillä, ei leikitä eikä painita. Silloin istutaan punnitusastiassa vakavana, hiljaa paikoillaan, että lukemat tallentuvat varmasti oikein. Tänään meidän piti esittää se toimenpide kasvattajalle, jolla oli sopivasti kamera esillä. 

Katsokaas näitä: 

Arttu.
Kuva: Mikko Floréen

Pena.
Kuva: Mikko Floréen.

Milo.
Kuva: Mikko Floréen.

Että näin on hyvin kasvatettuja poikia täällä. Aikaisempien kokemuksien vuoksi, en kyllä tätä uskoisi, jollen itse poikia punnitsisi.