Kaksi vuotta kotona

Noki-Noora

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun Noki-Noora tuli kotiin ja siinä riitti ihmeteltävää. 

Aluksi laitoin näköesteen, jotta talouteen tullut vieras kissa ei aiheuttaisi siirrettyä aggressiota ja rikkoisi talouden omien kissojen välejä. Lisäksi oli tarkoitus antaa Noki-Nooralle rauha tutustua uuteen ympäristöön. Tämä onnistui niin ja näin, mutta mitään ongelmia ei koitunut. 

Kaikkea on kokeiltu ja tilanne on muuttunut huomattavasti tästä lähtöpisteestä. 

Yllä olevissa kuvissa Noki-Nooran ilme kertoo, että luottamusta meidän välillä ei vielä ole. Tästä lähti sinnikäs tutustuminen puolin ja toisin. Olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka kauan aikaa tutustuminen vie? Ehkä. Siitä voidaan olla yhtä varmoja, että tämä on ollut todella palkitsevaa. Noki-Noora elelee edelleen sviitissään ja lämpimillä säillä hänellä on käytössänsä myös lasitettu parveke. Kun asteet laskevat nollan tienoille, hän ei halua parvekkeelle. Lieneekö ensimmäisen elinvuotensa traumoja. 

Noki-Noora ei vielä annan minun lähestyä itseään. Kaikki silittely ja paijailu tapahtuu kun istun lattialla. Eli jos tulisi tarve eläinlääkäriin, olisi minun mahdotonta saada häntä kuljetusboksiin. Mutta kyllä tämä tästä, pikku hiljaa, Noki-Nooran määräämässä tahdissa. Kyllä täällä koko ajan kuitenkin tapahtuu, enkä ole antanut periksi, enkä anna. 

Luokattoman huono kuva taas, 
mutta kertonee kuitenkin tarinansa. 

Tässä tahtojen taistelussa voittaja on ihan varmasti herkkutikkukauppa. Niitä on nimittäin kulunut.