Hertan tyyli
Päästyämme kotiin eläinlääkäristä, ajattelin toimia toisin kuin ennen. Linnoittauduimme Hertan kanssa makuuhuoneeseeni suljetun oven taakse. Siellä kuluikin tunti jos toinenkin ja Hertta torkahteli välillä. Puku ei tuntunut vaivaavan yhtään, ei myöskään etutassun tuppo.
No, sitten Hertta heräsi vähän enemmän ja ensin lähti tuppo.
Sitten alkoi kiinnostamaan puku ja pääsy muiden kissojen luo. Makuuhuoneen oven molemmin puolin alkoi olla sellaista raapimista, että avasin oven ja Hertta lähti kirmailemaan iloisena muiden luo. Noki-Nooraa hän tervehti ensin, eikä Noki-Noora ihmetellyt tonttupukuista ja hieman oudolta tuoksahtavaa Herttaa. Nenätervehdykset vaihdettiin kuten ennenkin. Samoin kävi myös emonsa Noomin kanssa, sitäkin jännitin kun Noomilla on taipumus kehittää draaman kaarta asioista (kuten esimerkiksi Sulon paluusta hammashoidon jälkeen kotiin). Hertan suhteen Noomi oli armollisempi, vaikka joutui katsomaan kerran jos toisenkin moista tonttupukuilevaa tytärtään. Sekin on tullut aikaisemmin todettua, ettei Namua hetkauta mikään, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Namu oli oma tyyni itsensä. Tällä kerralla suhinoita kuului Sulon suunnalta. Hertta ei moisesta välittänyt, tärkeämpää oli käydä tarhassa. Tarhahetken jälkeen Hertta painelikin sitten yläkertaan. Nukkumaan, kuvittelin minä. Mutta mitä vielä.
Ilmeisesti mummunsa oli kertonut kuinka puvun saa helposti pois päältä ja niin vain oli Herttakin onnistunut saamaan tuon kapean kaula-aukon vatsansa kohdalle. Päätin sitten poistaa puvun, pujottaa kaulurin lenksut valjaisiin ja vaihtaa suunnitelmaa.
Se vasta huono idea olikin. Jotenkin Hertta onnistui saamaan tuon töttörön pois päästään vaikka valjaat olivat vielä päällä ja myös kiinni tuossa töttörössä. Kauluri vain klonksui vierellä. Siispä otin senkin pois, kun olin sen ja Hertan kanssa aikani tapellut. Hertta on sittemmin toipunut steriloinnistaan ihan nakuna ja hyvin on mennyt. Haava ei ole kiinnostanut juurikaan, se näyttää siistiltä ja hyvältä. Tätä en kuitenkaan suosittele kenellekään, vaan oikeasti pitäisi kyllä noudattaa eläinlääkärin ohjeita.
Kissa on tarvittaessa melkoinen houdini. Haastavaa on! Hienosti Mamma on käyttänyt neuvokkuuttaan, vaan ei sekään aina riitä. Onneksi haava paranee hyvin suojausten häviämisestä huolimatta!
VastaaPoistaNo, nythän se sitten se haava on alkanut Herttaa kiinnostamaan ja päälle puettiin toiset valjaat ja kauluri.
PoistaKukapa sitä nyt kesällä tonttupukua pitäisi, ei ainakaan houdini-Hertta 😹 Hienoa että elämä sujuu nakuna, ei ainakaan haava haudu kuumassa ja kosteassa ja paranee hienosti!
VastaaPoistaNamu opissa ollut, niin oppiihan sitä.
PoistaTärkeintä on, että Hertta toipuu. Vähän kyllä ottaa mahanpohjasta välillä, kun tuolla toisaalla intternetissä näkyy Hertan puuhia. Hieman rauhallisemmin saisi ottaa, mutta ymmärrämme hyvin, että Herttana olemiseen ei rauhallisuus kuulu. Eikä vaatteiden tai sen sellaisten käyttäminen.
VastaaPoistaPusuja Hertalle meiltä kaikilta! Poikansa muuten haluaa sanoa, että hänelläkin on tassussa ja mahassa karvaton alue, vaikka häneltä ei sentään ole nyt hiljattain jouduttu leikkaamaan mitään. Mutta että tässä karvattomuusasiassa ovat nyt samiksia sitten.
No niin, niin napsahti Hertalle toiset valjaat ja kauluri. Haavaa on tänään ilmeisesti hoidettu innolla. Saa pitää peukkuja nyt.
PoistaVoi hertta... Kesäkarvat ihan OK, sanoo Hanoi. Mutta puku on tehty poistettavaksi Paten mielestä. Muista olla nuolematta sitä tai sulle tulee puku henkseleillä eikä sekään oo kivaa... Tsemppiä toipumiseen.
VastaaPoista- Rokkimimmit -
No, niin siinä sitten kävi. Että tuli henkselit! Ja vähän teippiä kauluriin.
PoistaNopeaa toipumista Hertalle. Eihän se tonttupuku ole kiva keskellä kauneinta kesää.
VastaaPoistaKiitos! Ei ollut ei.
Poista