Tänään tuli pitkäaikaisen sokerin tulokset. Kohollahan ne olivat, oikein reippaasti. Tulos oli 600. Elokuussa trallateltiin hyviä tuloksia, silloin olivat viitearvon lähellä 404. Arvon pitäisi olla siis alle 400.
Olenkin diagnosoinut itseni tyhmäksi ja olo on sen mukainen. Miksi minä en nyt osannut tarkkailla Helmin vointia? Tai tarkkailinhan minä, mutten huomannut mitään. Olisiko pitänyt?
Helmi ei diagnosoi mammaa tyhmäksi, ainakaan tänään - katkaravut ovat jo sulamassa. Kunhan ne vielä saadaan tarjolle, on mamma Helmistä varsin ihana.
"Oisko ne valmiita jo?"
Kaikkea ei voi huomata, lohduta itseäsi sillä. Äläkä ole liian ankara itsellesi. Helmin diabetes on kuitenkin hoidossa, hallinnassa ja tarkkailussa. Et sinä ole tyhmä, tietäähän Helmikin sen! Helmille olet varmasti maailman rakkain mamma.
VastaaPoistaMinäkin olen kutakuinkin varma siitä, että Helmille mamma on ykkösrakas ja paras turva jonka Helmi tietää, ei yhtään tyhmä. On aika rasittavaa tarkkailla kissan vointia, kun on tuollainen krooninen sairaus kuten nyt Helmillä. Sen takia kontrollissa käydään, että seurataan voinnin kehittymistä ja oikea diagnoosi tehdään ja osataan hoitaa, jos on tarpeen. Mutta tuntuu varmaan ikävältä pettymykseltä, kun on todettava, että taas arvot ovat koholla vaikka kerran aikaisemmin päästiin lähes normaaliarvoihin.
VastaaPoistaKissathan on mestareita piilottamaan huonon olon, ei siinä ihminen voi aina huomata onko voinnissa muutos vai ei. Huomasin esim. kesällä että Aamoksella on tulehdus vasta kun se pissasi verta ja valkoiset karvat olivat punaisia... Muuten Aamos oli ihan tavallisesti vaikka varmaan olo oli jo aika huono ja kipeä. Ei sille mitään oikein voi että kissat niin viimeiseen asti peittää huonon fiiliksen. Välillä tuntuu että ainoa mistä meillä huomaa kivun tai sairauden on vessakyttäys, eli kuinka paljon pissataan ja millainen on kakka, niin öklöä kun se onkin :D Onneksi on lekurit ja testit niin kissojen sairaudet paljastuu vaikka tervettä esittävätkin.
VastaaPoistaParempia arvoja Helmille ensi vuodeksi :)
Voi Helmi! Onneksi sulla on niin fiksu Mamma, että se osasi viedä sut ajoissa hoitoon ja nyt sun kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti, täähän on tosi tärkeää! Olen itse monta kertaa miettinyt, että mistä se sun Mamma tiesi silloin viedä sut heti lääkäriin, ja että itse pitää olla yhtä tarkkana.
VastaaPoistaMitähän ne oireet sitten olisi mitä olisi pitänyt nyt huomata?
Ei kaikkea voi huomata. Ja kissat on mestareita peittämään, jos tuntuu oudolta. Ja siksihän noita seurataan jatkuvasti, että tiedetään ajoissa jos asiat muuttuvat!
VastaaPoistaToivotaan parempia arvoja kuitenkin ensi vuodeksi! Helmille hyviä vointeja ja mamman ei pidä olla liian itselleen ;)
Kiitos vaan! Vaikka sitä tietää mitä Naukulassa on tapahtunut, silti sitä miettii...Ja toisaalta, vaikka olisin asian jostain huomannut, niin mitä sitten? Olisiko se muuttanut tilannetta. Ei varmaankaan.
VastaaPoistaNämä itse-epäilyt saattaa olla kroonikkokissojen ihmisillä aika tavallisia. Itsekin yritän välillä katsoa Mustaa objektiivisella silmällä ja oikein kytätä, että sillä on varmasti kaikki hyvin, mutta mistä näitä tietää ennenku päädytään eläinläkärille ja saadaan arvoja tiskiin. Kissat tosiaan peittää aika hyvin sairauksiaan, ja varsinkin kun ne nukkuu ja lojuu muutenkin paljon, vaikea sanoa mikä on mitä lojumista...
VastaaPoistaNiin, nyt täällä ainakin ollaan lopetettu tämä itsensä ruoskiminen. Hyvä on, että käymme säännöllisessä kontrollissa! Toivotaan, että meillä kaikilla on terve ensi vuosi!
VastaaPoista