lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Paljon on mahtunut vuoteen 2011.
On ollut matkoja, arpajaisvoittoja, naurua, iloa, surua ja paljon kyyneleitä. 

Tapahtumia vuoden varrelta:

Ulkotarhasta lähti katto tammikuussa.

Helmikuussa Ystävänpäivänä iloittiin Wilman toipumisesta ja yllätyttiin iloisesti Kirsikan paketista.

Maaliskuussa mietittiin vielä himmeliä, syyskuussa ajatuksenpoikasesta oli kehittynyt kristallikruunu.

Ensimmäinen blogiystävä vieraili huhtikuussa. Kummitus käväisi Naukulassa ensimmäinen kerran ja lisäksi muun muassa Naukulan nalle täytti 45-vuotta.

Ensimmäisten (ja toistaiseksi ainoan) Naukulan arpajaisten voittajat julkistettiin toukokuussa.

Kesäkuussa Naukulassa vieraili kissakuiskaaja ja vanhempien Minni-kissa nukkui pois vakavan diabeteksen vuoksi.

Helmillä todettiin diabetes heinäkuussa. Myös ensimmäinen Koratialainen valtiovierailu ajoittui heinäkuulle.

Elokuussa tarjoiltiin elävää kuvaa ja kas, kas, silloinkin Naukulassa oli kummitus kylässä.

Syyskuussa Wilmaa käytettiin eläinlääkärissä ja oltiin huolestuneita.

Wilma nukkui pois kotonaan lokakuussa. Naukulaan tulvi suruvalitteluja ja blogiystävämme Tasha yllätti ihanasti maalauksellaan Wilmasta. Myös Tarmo Tiikeri piipahti Naukulassa, ennen oman ihanan kodin, nimen ja kaverin löytymistä.

Joulukorttikuvaukset olivat marraskuussa, kuten myös saunaremontti.  

Joulukuussa pidettiin sadetta, kestitettiin vieraita ja vietettiin joulua.

Tulevalle vuodelle toivon kaikille enemmän iloa, onnea ja naurua!

Koska kertaus on opintojen äiti
ja koska tuskin osaan parempia ohjeita antaa,
tässä vielä linkki Naukulan ohjeisiin uudelle vuodelle!  



PS: Ja jos joku jaksaa kaikki tämän postauksen likitykset lukea, täytyy onnitella, antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Diagnoosi: Tyhmä

Tyhmä, mamma, tyhmä.

Tänään tuli pitkäaikaisen sokerin tulokset. Kohollahan ne olivat, oikein reippaasti. Tulos oli 600. Elokuussa trallateltiin hyviä tuloksia, silloin olivat viitearvon lähellä 404. Arvon pitäisi olla siis alle 400.

Olenkin diagnosoinut itseni tyhmäksi ja olo on sen mukainen. Miksi minä en nyt osannut tarkkailla Helmin vointia? Tai tarkkailinhan minä, mutten huomannut mitään. Olisiko pitänyt?

Helmi ei diagnosoi mammaa tyhmäksi, ainakaan tänään - katkaravut ovat jo sulamassa. Kunhan ne vielä saadaan tarjolle, on mamma Helmistä varsin ihana.

"Oisko ne valmiita jo?" 

torstai 29. joulukuuta 2011

Kuva-arvoitus

Helmi taiteilee

Helmi on järjestänyt tänne pienen kuva-arvoituksen. Koska taiteilijalla ei ole niin paljon välineitä käytössänsä, tehtiin tämä taideteos käytössä olevalla materiaalilla, ja vielä oikeaan paikkaan.

Mitä sinä näet kuvassa? Oikea vastaus ei välttämättä ole pissasta paakkuuntunutta kissanhiekkaa.


Toiset ovat erikoistuneita sydämiin, mutta Helmipä ei. Myös Wilma kokeili aikanaan sydänpissejä.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kahden kirjan taktiikalla

Nukkumaan

Minun on aina luettava ennen nukkumaan menoa.

Jouluna tartuin vihdon kirjamessuilta saakka hyllyssä odottaneeseen teokseen Vieras kartanossa (Sarah Waters). Jostain syystä elämä Englannin kartanoissa ja kylissä on aina kiinnostanut minua tunnelman takia. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.

Eilen pääsin tässä kirjassa sivulle 198 ja tein jotain hyvin poikkeuksellista. Hain toisen lukuvuoroaan odottaneen kirjan Vieras kartanossa -kirjan rinnalle. Kun uni oli tulossa silmään, oli pakko lukea hetki kirjaa nimeltä Huono Karma (David Safier), jotta saisin nukutuksi ilman painajaisia tai ainakin ilman liian vauhdikkaita unia.

Mieleen tuli jossain vaiheessa iltaa myös se, että Naukulan ulkotarhassa asustelee kummitus. Tämänhän Mustan ja Harmaan ihminen tallensi kameraansa. Kummituksesta, vai mistä lie johtunut, myös Helmi heristi korviaan ja tuijotti monesti makuuhuoneen oven suuntaan ennen kuin nukahti huristen viereeni.

"Ei siel mitään oo. Kunhan vähän juksutan mammaa ku lahjatki on nyt saatu." 

maanantai 26. joulukuuta 2011

Syytön

Puu kaatuuuu

Pientä puhuria on ollut. Eikä niin pientäkään. En tiedä mihin aikaan Naukulan takapihan rajaavan pienen metsikön puu on kaatunut. Valitettavasti se puu kaatui tähän suuntaan ja tiedän sitten mitä keväämmällä teen. Oma saha on sellainen pieni käsisaha ja se tuskin tähän touhuun riittää. Tällä hetkellä kaatunut puu retkottaa vaahteran päällä, eikä sekään ole kyllä vaurioitta selvinnyt.




"Mamma, en se ollu mä. Se oli joku muu, ehkä myrsky." 
Helmi vakuuttelee syyttömyyttään ja ihmettelee ulkona riehuvaa tuulta.
Aurinko sentään pilkottaa.


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Tänä jouluna

Lahjoja ja herkkuja

Joulu on sujunut rauhallisesti. Pieni vierailu Porvooseen ja sitten takaisin Helmin luo Naukulaan. Nyt olemme vain rentoutuneet ja leikkineet. Herkkuina on ollut riisipuuro, jonka minä söin Miss Marplen ja mehukeiton kanssa ja Helmi perinteisesti maidolla.



Helmi on ollut kiltti kissa ja myös joulupukki sen tiesi.
Uusia leluja tuli neljä ja yksi on jo kiivaassa leikissä kadonnutkin.

"Nää on mun uudet. Joulupukki toi."

Piikittämistä on nyt takana kaksi päivää, ja vaikka piikit annetaan pienimmällä mahdollisella annostuksella ja vain kerran päivässä, on niillä selkeästi tehoa.

Rentouttavia pyhiä teillekin!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Kaikille ihanille lukijoille!

Kontrollissa

Hyviä ja vähän huonompia uutisia

Aamulla käväistiin taas Mevetissä diabeteskontrollissa. Helmiltä otettiin tällä kerralla myös pidemmän ajan sokerikoe, ja sen tuloksia odotellaan sitten ensi viikolle tai vuoden vaihteen jälkeen. Verikoe näytti glukoosin arvoksi nyt 24,99 mmol/l (kissan vertailuarvo 4.11 - 8.83). Eli huonompaan suuntaan on mennyt sen suhteen. Yleensähän kissoijen verensokeri on stressin takia jo automaattisesti koholla eläinlääkärikäynnillä, joten toivoton tilanne ei ole. Aamulla sitten aloitamme jälleen insuliinipistokset. Mennään yhdellä annoksella Lantusta kerran vuorokaudessa. Syyskuussa oli tilanne tämä.

Kehuja tuli painonpudotuksesta. Grammoja oli ropissut edellisen käynnin jälkeen pois 400 eli varsin hienosti on mennyt. Vielä pitäisi jatkaa samalla linjalla ja saada pois 500 g. Eiköhän me siihen pystytä!

"Hyvää joulua vaan sulleki. En mä tätä reissua tilannut joulupukilta." 

Eli ei ihan loistavia uutisia, mutta ei tämä meidän joulutunnelmaa pilaa. Täällä ollaan jo rutinoituneita piikittäjiä!

torstai 22. joulukuuta 2011

Valmis

Linnunruokakranssi

Saanemme esitellä - valmis linnunruokakranssi. Nyt vain toivomme, että saajat ilahtuvat ja tipusille maistuu.


Helmin mielestä tällaiset uutiset eivät ole juuri mistään kotoisin. Huomisella onkin sitten enemmän kissa-asiaa kun on kerrottavana diabetes-kontrollin uutisia. Tuskinpa Helmi siitäkään reissusta nyt niin innostuu, mutta kotiin on aina ollut mukava palata!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joululahja

Linnunruokakranssi

Löysin Kotivinkin arkistoista tällaisen helpon ohjeen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja.... Sitten tulikin pieni ongelma. Miten murskaan kranssiin tarvittavia maapähkinöitä? Onneksi on kohtuullinen määrä mielikuvitusta ja asia ratkesi. Pähkinät muovipussiin, puukengät jalkaan ja tarpomaan. Onnistui hyvin!

Nyt on kranssi viileässä kovettumassa ja jännityksellä odotan mitä siitä sitten tulee. Tarkoitus olisi antaa tuollainen lahjaksi vanhemmille sekä tädille. Saas nähdä miten käy.

Helmi ei luonnollisestikaan ymmärtänyt yhtään sitä, että heti kotiin tultuani ryhdyin muihin kuin kissansilityspuuhiin. Nyt on tuo hetkellinen hairahdukseni anteeksiannettu ja vierestä kuuluu kova kehräys. Olenkin miettinyt pitäisikö tuota kehräystä yrittää desibelimittarilla mitata? Kaikenlainen mittailu kun on tuntunut olevan kovin suosittua puuhaa! Toisikohan joulupukki desibelimittarin tuota tarkoitusta varten? Jos oikein nätisti pyytäisi?

On muuten harvinaisen vaikeaa kirjoittaa, kun Helmin häntä hyppelehtii näppäimistöllä. Kuvassa takajalat tietokoneen vieressä. Vastaava on siis tapahtunut aikaisemminkin...Ei liene yllätys.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Parasta antia

Viikonlopulta

Vaikka viikonloppu oli sateinen, eikä Helmi päässyt ulkoilemaan kunnolla, oli meillä sentään jotain kivaa. Lakanoiden vaihto! Siitäpä sitten riemua syntyi, eikä kuvaaja pysynyt vaudissa lainkaan. Käsiä piti käyttää kissan hauskuuttamiseen, eikä kamera pysynyt mukana parhaimmissa hetkissä.

"Siis näähän on ryppyset, eikä tääl oo mun karvoja." 

"Tälle asialle pitää nyt tehä jotain." 

"Täytyy vuorata nää nyt kunnol karvoil." 

"Täält alta kans." 

"Vai pitäiskö tänne jäädä nukkuun?" 

Tulevalle viikolle on vieläkin jännittävämpää tekemistä, perjantaiksi on varattu diabeteskontrolliaika. Ei päästy omalle eläinlääkäritädille, kun hän on poliklinikalla. Mennään siis uutta tätiä katsomaan. Toivottavasti kaikki on edelleen kunnossa! Hieman tuntuu, että juominen olisi lisääntynyt ja sitä myötä myös pissaaminen. Eivät kuitenkaan ole vielä mitenkään huolestuttavalla mallilla. Ainakaan minun mielestäni.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Sataa vaan

Koko ajan

Tämä sade on kyllä jo vähän tylsää. Ei pääse edes kunnolla ulkoilemaan. Helmi kuitenkin yrittää säännöllisesti, mutta avoimelta ovelta (siis oikeasti ikkunalta) tulee kova kiire pois kun ensimmäinen sadepisara osuu nenään.



Ikkunan edessä on kukkapalli, joka toimii Helmin odotus- ja mietintäpaikkana. Jos sää ei salli, siitä mennään tv-tasolle ja sitten loikataan turvaan ruokapöydälle.

Tänään ei ole tarvinut mennä edes miettimään ulosmenoa. Sateen ropina on taukoamatonta. Me niin kaivataan aurinkoa.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Yksi suosikeista

Vuosi 2004

Tämä kuva Helmistä, on yksi suosikeistani. Siinä on sitä jotain. Oikealla rajauksella, tästä kuvasta tuli varsin hyvä joulukorttikuva. Tässä kuva on käsittelemättömänä, niinkuin nyt tämän blogin kuvat yleensäkin.


Helmi on noin vuoden ikäinen, sillä kuva on vuodelta 2004.
Pikku söpöläinen, jolla silmätkään eivät ole vielä muokkautuneet oikean värisiksi.

Tässä toinen kuva samasta kuvaussessiosta.
Aika kiva tämäkin ja silloinen silmien väri näkyy paremmin.


Samalta vuodelta löytyy hieno kuva ihanasta, rakkaasta Onnista.
En silloin jaksanut katsella Onnin pahvilaatikkoa olohuoneessa
(missä kaikkien Tärkeiden Tavaroiden tulee sijaita)
vaan päällystin sen joulupaperilla ja nauhalla.
Onnin mielestä se oli varsin hieno.


Ja kun kuvan otti hieman suuremmalla näkyvyydellä -
löytyi auringosta lekottelemasta myös ihanaakin ihanampi Wilma.



Onnin ja Wilman lisäksi, Naukulassa kaivataan tällä hetkellä aurinkoa.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Vuosien varrelta - Osa 2

Entäs nyt?

Ajatus hyvä - toteutus... Nooh.



Helmi pyrkii epätoivoisesti pois joulukoristeiden luota.

Että sillä tavalla.

torstai 15. joulukuuta 2011

Vuosien varrelta

Joulukorttiharjoitelmia

Tuutusen basaarin innoittamana, päätin ryhtyä tutkimaan omien joulukorttikuvausteni satoa. Tässä siis näytteitä vuosien varrelta. Joukossa on pari aika kivaakin ja sehän vasta pisti ihmettelemään. Kultaako aika muistot myös joulukorttikuvien suhteen? Näistähän joitakin olisi voinut jopa käyttää. Silloin kun kuvia on otettu, on nämä muistaakseni todettu käyttökelvottomiksi.

"No haistellaan tätä nyt sit sun mieliks."

Vuosi 2008.

"Siis pitääks mun poseerata ton kanssa?"

Vuosi 2008.

Kuin kaksi marjaa?

Vuosi 2007.

Laitetaan tänne nyt vielä muisto Wilma Ilonastakin vuodelta 2007.


Luulenpa Wilman ajatelleen seuraavasti: "Anna mun kaikki kestää. Taas se alkaa. On toi meijän mamma vaan aika lapsellinen."

Ja huom! ne surkeimmat epäonnistuneet kuvat pysyvät edelleen arkistojen kätköissä, sillä niihin ei ole osunut edes kissaa!


tiistai 13. joulukuuta 2011

Fanikuva

Pöllöistä viis

Yleisön pyynnöstä veisaamme viis pöllön ihanuudesta ja keskitymme oleelliseen. Helmiin. Tässä tämän päivän fanikuva. Se riittäköön tältä päivältä.


Saa ihailla. Söpö on.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Pöllö

Ihana pöllö

Niiltä naisten joulumessulta tuli ostettua myös pöllö. Rakastuin tähän siipiänsä levittävään suloisuuteen heti ensi silmäyksellä. Tekijänä on Hanna Viljanen ja lisää tietoa löytyy täältä. Jos törmään toistekin näihin töihin, saattaa olla, että tänne muuttaa kohta kokonainen pöllölauma. Tai karhuja. Tai....

PS. On muuten kamalan vaikea kirjoittaa, kun näppäimistöllä heiluu kissan häntä. Liekö pientä protestointia sille, ettei Johtajattaresta tullut tähän juttuun yhtään kuvaa?

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Juhlien jälkeen

nukuttaa

Naukulassa oli eilen vieraita ja se tarkoitti sitä, että minä puuhastelin koko päivän. Puuhastelut olivat esteenä Helmin päiväunille, kun minua piti valvoa tarkasti. Olihan jotain selvästi tekeillä. Sitten tulivat vieraat, eikä pieni kissa raukka voinut mennä nukkumaan silloinkaan, olivathan vieraat tulleet Helmiä ihailemaan. Helmi siis hengaili joukossa mukana yömyöhään.

Juhlien jälkeen on hyvä hieman selvitellä ajatuksiaan ulkoilemalla ja sitten kutsuikin jo sauna. Päiväunet kestävät tänään tooooosi pitkään.


Hauskaa oli - kiitos ystäväiseni! Sain lahjankin ja tämä on pakko esitellä täällä. Kaunis rosmariini käärittynä Financial Timesiin. Silmiähivelevän kaunista ja kuuluu lahjoihin "kaverille kans". Eli kun löytää jotain kivaa, kannattaa ostaa kaverille samantien myös. Helmikin sai lahjan - pussillisen katkarapuja. Kiitämme kehräten!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Illalla ja aamulla

Yhdessä

Iltaisin mennään yhdessä nukkumaan ja aamuisin herätään samaan aikaan. Asetelma on yön aikana hieman muuttunut, mutta äänet eivät. Kehräystä kuuluu viimeiseksi korvaan kun nukahdan ja aamulla kuuluu korin rapinaa, kehräystä ja haukottelua. Helmi varmistaa hyvät yöunet myös minulle.

Illalla. 

"Mä tykkään nukkumaanmenoajasta." 

Aamulla. "Ai nousiks sä jo?" 

Huomioitavaa on, että yönsä Helmi viettää kissankorissa. Ilman pehmusteita.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kukkia

ja pieni huoli

Vihdoin ja viimein sain ostettua myös kukkia kotiin jouluksi. Toivottavasti pysyttelevät hengissä siihen asti! Helmi luonnollisesti tarkasti tilanteen ja totesi kukat syömäkelvottomiksi. Hyvä niin! Se on sitten minusta kiinni se kukkien säilyminen. Pientä huolta taisi aiheuttaa se, että vesikippo oli muuttanut kukkien asettelun vuoksi keskemmälle pöytää. Lisäksi sekin oli vaihtunut jouluisemmaksi. Onneksi Helmi kuitenkin tarkkaavaisena tyttönä ei antanut tämän 20 cm:n muutoksen ja värin vaihtumisen häiritä itseään, vaan nautti virkistävän vesidrinksun kipon paikallistettuaan.

"Aika pieni kiipeilypuuksi. Eikä tätä vissiin voi syödäkään." 

"Mut siis mis on MUN vesi?"

"Huh. Löytyihän se. Drinksua kaipasinkin."
On tämä vaan aika kivaa tämä pieni tuunaaminen näin kahden naisen voimin.

torstai 8. joulukuuta 2011

Olkoon siinä sitten

Kevään tuloa odotellen

Kissa se taitaa tässä perheessä kaapin ja vähän muidenkin tavaroiden paikan määrätä. Ostin nimittäin pihalle ensi kevääksi reunuksia, ja ne tulivat sopivasti laatikossa. Helmin mielestä tämä sijoituspaikka seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi, ja miksei vähän pidemmäksikin aikaa, on vallan mainio.


Noinkohan sitä kuitenkaan itse jaksaa laatikkoa tuossa kevääseen asti katsella?