Viikonloppuaamuisin täällä nautitaan aamiaista sen arkisin tapahtuvan hätäisen seisaaltaan hoidettavan jogurtinsyönnin sijaan. Joskus jopa ihan herkutellaan hyvällä leivällä ja kahvilla. Vähän piti myös miettiä näiden välillä.
PS: Tämä edustaa slow-bloggaamista ja kuvat on elokuulta. Kiitos Satu ihanasta leivästä!
Nom nom. Äidillä on nälkäinen.
VastaaPoistaHerkullista - ei ihme, että Helmiäkin houkutteli. :) Kollo välillä "peittää" tassulla minun kahvimukiani. :D
VastaaPoistaJospa leivässä olisi tonnikalaa...? Aamiainen näyttää herkulliselta! Musti latkii maitoista kahviani joskus, enemmän pienenä, enää todella harvoin. Mutta Musti onkin todellinen maitopoika. Niin että kahvillakin maustettuna menee.
VastaaPoistaPunapippuri: Nälkään auttaa vain yksi asia!
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Ilmeisesti Kollo on sitten vesilinjalla!
Saila: Täällä asuu kaksi maitotyttöä! Mustille terkut :)
Siinä uudessa Kissojen Suomi -kirjassa kerrotaan tarina eräästä kissasta kuka nautiskeli kahvia. Ei siitä enempää. Mamma voi Helmin kanssa sen itse lukea, vaikka joku lauantai, ja kiireettä. Aamukahvipöydässä:)
VastaaPoistaYhteinen, kiireetön aamiainen on luksusta. Helmille pitäisi tarjota ehkä hiukka katkiksia erikoisaamupalalla.
VastaaPoistaÄitini mies on kertonut lapsuusaikansa kissasta (ehkä 50-luvulta), joka tuli aina keittiön ikkunalle aamukahville. Mummo antoi siis joka aamu kissalle omat kahvit ja kissa litki ne mielellään. En ole aikaisemmin sellaisista kissoista kuullutkaan.
VastaaPoistaHerkullisen näköistä leipää! Focacciaa, mitää siinä on?
Kaikkein herkullisin on kuitenkin Helmi!
Tottakai Helmin täytyy tutkia, mitä Mamma aikoo syödä. Se on osa aamuseurustelua.
VastaaPoista