Hur, hur, hur ja vielä kerran hur
Eilen menin minäkin mummolaan ja kun Helmi näki minut, kävi juuri niinkuin arvelinkin. Telkkarin taa piti mennä piiloon. Siellä vierähti seuraava puolituntinen. Minä yritin malttaa mieleni ja ryhdyin kahvittelemaan. Piti kuitenkin käydä kurkistamassa ja onneksi viiksien asento kertoi sen, että Helmi oli nähnyt jotain mukavaa.
Yö meni tutuissa merkeissä huristen. Helmi ei voinut lähteä huoneestamme pois, vaan minua piti valvoa koko ajan. Aina kun heräsin, kuulin vierestä sängystä tai kirjoituspöydältä tutun tasaisen hurinan.
Lähdimme ajamaan takaisin Naukulaan heti aamusta ja hurina alkoi taas kotona. Ikävä on ilmeisesti ollut, sillä jos minä olen erihuoneessa ryhtyy Helmi itkemään. Ihan ääneen.
PS. Blogger on vähän temppuillut, enkä eilen päässyt julkaisemaan mitään! Katsotaanpa kuinka nyt käy...
Voi, vaikka on Helmin kannalta ikävää että Mamma on poissa, niin ehkä jälleennäkemisen riemu voittaa kuitenkin harmistuksen? :)
VastaaPoistaVoi Helmiä, ihanaa kun saa olla taas Mamman kanssa. Mitä sitä sanotaan, etteivät kissat kiinnyt omistajaansa. Ihan potaskaa.
VastaaPoistaVoooi Helmihän on oikein mammantyttö! Vai Mamman tyttö :) Ei se nyt niin hirveetä ollut mummolassakaan. Mut kyllä oma koti ja oma mamma...!
VastaaPoistaElina: Helmi silminnähden nauttii mummolassa, mutta taitaa mammassakin omat hyvät puolensa olla ;)
VastaaPoistaCheri: Niin on! Ja meillä on siitä todisteita!
Zepa: Helmi voi olla jopa molempia! Mummolan on hyvä paikka, mutta ei ole kodin voittanutta! Ja sehän on vaan hyvä asia.
Oi, Helmillä on ollut ikävä ja nyt se raasu pelkää, että joutuu taas erilleen,,,
VastaaPoistaEnsin tietysti piti näyttää, että mitäs jätit,,
Suloinen Helmi. Meidän Bèla käyttäytyy ihan päinvastoin, lopettaa loukkaantuneena kehräämisen...
VastaaPoistaHyvä että olette taas kotona kumpainenkin! Ja ihana huriseva Helmi! Kyllä oma ihminen vain on oma ihminen, vaikka mummolassa mainiot olot olisikin.
VastaaPoistaKyllä Helmi fiksuna tyttönä tietää kuinka pyörittää sinua. Mutta todella herttaiselta kuulostaa. Ikiomaa rakasta ihmistä on Helmillä ollut ikävä. Ihana, ihana Helmi♥
VastaaPoistaHeli, älä laske sitä silmistäsi! Karkaa muuten! Mäkin jouduin aamulla paniikkiin, kun etsin mutsia enkä meinannut löytää. Oli mennyt vessassa piiloon ja hypin sänkyynkin etsimään...se on kamalaa kun ihminen hylkää!
VastaaPoistaMustakissa: Epäilen, että ehdotuksesi on osunut oikeaan!
VastaaPoistaPirkko: Kyllä Helmikin lopetti ensimmäiseksi 30 minuutiksi!
Henna, Friede ja Figo: Oma koti onkin vaikuttanut lähes viikon lomailun jälkeen taas vallan mainiolta! (Siis Helmi lomaili, minä paiskoin töitä)
Myrsky: Helmillä on kyllä tuo taito tassuissansa!
Eikka: Uskalsi teidän mamma mennä yksin vessaan?! Täällä ei moista suvaita!