Hyvää uutta vuotta!

Naukulasta

Naukula syntyi 6. tammikuuta 2009. Kohta vietetään siis syntymäpäiviä. Ennen sitä, otamme vastaan uuden vuoden.

Oikein hyvää vuoden vaihdetta kaikille!

 

"Ja mä täytän ens vuonna 10."

 

Toivotaan rauhallista vuodenvaihdetta!

 

Ohjeemme uuteen vuoteen pysyvät vuosi toisensa jälkeen samoina ja ne löydät täältä

 

Vaikka Helmi ei raketeista juuri perusta, toivotaan silti, että niitä ammutaan vain sallittuna aikana ja silloinkin mahdollisimman vähän. Henkilökohtaisesti en oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi on pakko räjäytellä rahaa ilmoille. Olisi sille yleensä muutakin käyttöä.

 

Viaton

kissa

Kuva näyttää varsin viattomalta ja kissa kiltiltä? Vai näkeekö joku kuvassa pientä hepulia? Silmissä?

Näin se nimittäin menee. Ensin kiltti kissa makoilee kaikessa rauhassa ruokapöydällä. Tähyilee kuitenkin jo vähän tuolin suuntaan.

Siitä se singahtaa tuolille, ja tuosta tuolin käsinojan alta muualle. Joskus yläkertaan, joskus muualle alakerrassa. Välillä myös reitti pöydälle on sama, tuolille käsinojan läpi ja siitä pöydälle. Varsinainen sirkuskissa.

Tästä ei ole valokuvamateriaalia, sillä hepuli tulee yleensä niin nopeasti, ettei kameraa ehdi hakea käsille. Kerran niinkin.

Mitäs nyt tekisi?

Mamma valokuvaa

Välillä kun otan kameran esiin ja ryhdyn kuvaamaan Helmiä, tulee minulle sellainen tunne, että Helmi oikein miettii mitäs sitä pitäisi tällä kerralla tehdä.

Tällä kerralla kirjastokissa päätyi haistelemaan kaktusta. Tätini sanoo tuota käärmekaktukseksi. Talvisin se elää kirjaston ylähyllyllä ja kesäksi siirtyy aina parvekkeelle.

Kirjaston nurkassa nököttävä näköalatorni on nyt yksi Helmin lempipaikoista. Se kuului ennen Wilmalle. Kuten myös koko kirjasto. Näköalatornilla on historiansa ja osa siitä liittyy myös jouluun. Siitä vaan klikkailemaan sanoja Wilmalle, kirjasto, historiansa ja jouluun, niin pääsee tutustumaan kirjastokissaan ja näköalatorniin.

Tapoja

ja tapoja

Minä petaan sängyn joka päivä. Helmi ei koskaan nuku sängyllä iltapiikkinsä jälkeen, vaan pienet 20 -30 minuutin nokoset otetaan sängyn alla. Paitsi eilen.

Minä jätin sängyn petaamatta (tai kyllä minä vähän olin täkkiä suoristanut) ja Helmi otti insuliinipiikin ja iltaruuan jälkeiset unensa petaamattoman sängyn päällä. Oltiin vähän villejä.

Lennonjohtotehtävissä

hurja vilske

Aamupäivä on sujunut lennonjohtotehtävissä. Vaikka kuva ehkä tuo harmoonisen, rauhallisen tunnelman, oli totuus kaikkea muuta.

Pöydällä on säksätettey, väistelty liian läheltä syöksyviä tipuja, vaihdettu asentoa, steppailtu ympäriinsä ja säksätetty taas. Helmi oli erityytyväinen kun katsoimme tipuja hetken myös yhdessä.

Kuten kaikissa muissakin tärkeissä johtotehtävissä, alkoi lennonjohtajan silmiä  lopulta painaa työvuoron mukanaan tuoma väsymys. Päiväunia siirryttiin viettämään Naukulan kirjastoon, näköalatornille toki sielläkin. Tänään ei saunota.

Villikissa

ja vanha pallopeli

Yksi lelu säilyttää suosionsa ja se on pallopeli. Jokaisen sisustajan unelma. Tämän pallopelin kanssa on vietetty aikaa lähes joka ilta viimeaikoina. Lisää vaikeusastetta peliin tuo pieni punainen matto.

Nyt villikissa on vetäytynyt saunaan aamupäiväunille ja minä lähden reippaasti lumitöihin.

Hyvää joulua

(taas)

"Mamma, mä vaan kysyisin..."

"että miks meijän kaikki joulukoristeet haisee kissanmintulta?" 

"Paitsi tää parvekkeella - pakko tulla haukkaamaan vähän raitista ilmaa." 

Oikein ihanaa joulua kaikille - kissanmintulla tai ilman!

Hätäisemmät

Hätäisemmät ovat ehtineet jo:

• Toivottaa kaikille hyvää joulua
• Keittäneet riisipuuron
• Käyneet joulusaunassa

Saunaan asteltiin omalla saunavuorolla varovaisesti - vähän niin kuin ajatellen:"Voiko tää olla totta?". Ensin istuskeltiin alarapulla, sitten vähän keskimmäisellä ja kun Helmi pääsi ylälauteelle asti alkoi hurja kehräys. Sen täytyy kuulua sinne asti!

"Mä tulin vaan kattomaan onks tääl saunatonttuja."

Hyvää joulua!

Naukulasta!

Tässä kohdin voi jo varmasti toivottaa kaikille lukijoille Hyvää Joulua!

Naukulan joulukorttivalokuvauksista on ollut juttua paljon jo ennenkin, joulukortti vilahtanut muutamassa blogissa ja tässä se nyt sitten on täälläkin:

Helmi suhtautuu kissamaiseen tapaan epäluuloisesti virallisiin joulukorttikuvauksiin ja sen kertoo jo korvien asentokin. Minkä ihmeen takia pitäisi punanuttujen samaan kuvaan söpösti päätyä? Sanopa se.

Onnellista joulun odotusta ja oikein hyvää joulua kaikille!

 

PS. Naukula ei taida tänäkään vuonna hiljentyä joulunviettoon vaan postauksia tulee sen minkä saunomiselta ehdimme!

Helmin lahja

Uusi toimiva kiuas

Tänään on ollut kotityöpäivä, sillä tänään Naukulaan asennetaan uusi kiuas. Aikoja ei ollut paljoa tarjolla ennen joulua ja tämäkin sitten vähän viivästyi. Nyt onneksi on täysi työntohina käynnissä Helmin valtakunnassa ja joulusauna on mahdollinen.

"Ai miten niin mä en voi olla täällä kun toi setä on töissä?

Helmi suhtautuu asennustyöhön tyynen rauhallisesti, eikä turhia stressaa.

Mamma toivottaa Helmille Hyvää Joulua ja paljon jälkilöylyjä! Mikäpä onkaan kissalle parempi lahja? Katkarapuja kun saa muutenkin.

Lisää joulukorttiotoksia

virallisista kuvauksista

Niistä lokakuun lopun virallisista joulukorttikuvauksista on vielä muutama kuva esittelemättä. Tässä yksi varsin mallikas. Ulos olisi varmasti vielä pitänyt tilata kaunis hanki, mutta se olisi kyllä ollut vähän liikaa lokakuussa.

Huomenna on täällä kotityöpäivä, sillä Helmin joululahja asennetaan paikoilleen. Nyt otetaan vanhasta kiukaasta kiviä pois.

Vanha tuttu

punanuttu

Täällä ei tapahdu mitään mielenkiintoista iltaisin. Vielä jakamatta olevat lahjatkin ovat pakkaamatta. Ehkä se hoituisi viikonloppuna. Työnjohto ainakin siitä puuhasta tunnetusti pitää. Ensin vain pitäisi hankkia muutama lahja lisää.

Tämä kuva on joulukorttikuvauksien satoa. Kyseessä on vanha tuttavuus, vaikka hieman varovaisen lähestymisen vuoksi toisin luulisi. Toisaalta kun kyseessä oli virallinen joulukorttivalokuvaushetki, ei sitä nyt niin tohtinut innostustansa näyttää.

 

Toivottavasti tontut muistavat kaikkia kilttejä jouluna.

Kortit postissa

Helmin avustuksella

Viikonloppuna saimme viimein laitettua kortteihin postimerkit ja tänään ne päätyivät postiin. Luonnollisesti Helmi oli mukana postimerkkejä asettelemassa.

"Tohon kulmaan se tulee, mä tiiän." 

Varmaan varmisteli, että kavereille menee kortit myös? Mitään muutakaan en keksi.

Pikkujouluista

Helmille

Minulla oli perjantaina työpaikan pikkujoulut. Niissä on perinteenä pienen lahjan hankkiminen samassa kerroksessa olevalle työkaverille. Laput vedetään hatusta kaikkien halukkaiden kesken, ja sille ostetaan kenen nimi lapussa oli. Lahjat jakaa joulupukki, joten lahjan antaja jää salaisuudeksi.

Tänä vuonna minun salainen joululahjanostajani muisti myös Helmiä. Saamassani Kiroileva siili -mukissa oli sisällä myös kissanlelu. Helmi suhtautui kissanleluun kissamaisen välinpitämättömästi.

"Siis mitä?! Sä tuut myöhään kotiin ja mä saan ton?"

"Ai pitäiskö olla kiinnostunut vai?"

 "Ai se oli joltain muulta!"

 

Minä kiitän salaista lahjanostajaa Helmin muistamisesta!

Lähtöraksut

ja tervetuloakomitea

Kun lähden kotoa postilaatikolle, töihin, kauppaan tai lumitöihin, Helmille on annettava lähtöraksut keittiön valkoisella pöydällä. Niin tänäänkin kun lähdin autolle lumitöihin. Lähes yhtä varmasti, on pöydällä minua odottamassa tervetulokomitea. Komitea on tosin paikalla vain silloin kun osaan tulla takaisin oikeaan aikaan. Tänään heiluin hommissa puolisen tuntia, ja komitea odotti.

"Ai et sul on niinku kamera mukana lumitöissäki?"

 

Että sen verran oli auton päällä lunta.

Venytys

Tässä mä vaan...

Tässä se Helmi vaan vähän venyttelee. Yhtään ei tehnyt mieli haistella lipaston koristuksena olevaa intialaista joulukoristetta.

Se nyt vaan on niin, että joskus tekee mieli venytellä sellaisessa paikassa kuin ei koskaan ennen.

Poseerausta

ensi vuodeksi?

Joulukorttikuva on otettu aikaa sitten, kortit tilattu ja saatu ja melkein jopa kirjoitettukin. Ja mitä silloin tekee Helmi? Poseeraa tietenkin joulupukin kanssa joulukorttikuvallisen verran.

"Ai se oot sä!"

 

"Tuttu tyyppi. Nyt voidaan ottaa rennosti."

Näin tässä aina käy, mutta onneksi näitä kuvia voi täälläkin käyttää!

Työhuone

Uusi ulkoasu

Ei siitä niin kauaa ole, kun minun työhuoneeni sai uuden ilmeen. Lauantaisen K-Rauta käynnin jälkeen, myös Helmin työhuone sai uuden ulkoasun.

 

Konttori on kelvannut ihan hyvin myös uuden ulkoasun jälkeen!

Joko nyt?

Harja

Helmiä saa siis harjata parhaiten Mummo ja Eno. Minä en kyseistä kunniaa voi omiin tehtäviini luetella. Tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä. Harjojakin on tässä taloudessa ollut jo muutamia.

Eilen kaivoin esille Wilmalla pentuaikana käytössä olleen harjan. Se on kelvannut toistaiseksi parhaiten minun käyttämistäni harjoista. Eihän sen nyt juurikaan irtokarvoja poista, mutta edistystä tämäkin.

 

Riemuvoitto!

Pieni kissa?

Vai pitkä kissa?

Olemme aikaisemminkin blogiystävien kanssa yrittäneet verrata kissojen kokoja. Täältä löytyy yksi vertailu (< klik). Paperikassi on normaalikokoinen paperikassi. Tässä toinen vertailu (< klik). Lävikön koko on myöskin varmasti aika tunnettu.

Tämän aamun kokovertailu tapahtui keittiön "pitkällä" matolla.

Että sellainen pieni kissa täällä asustelee onnellisena! Paras venytys on luonnollisesti vielä saamatta arkistoihin. Helmi ilmeisesti vähän säästelee!

Kotona

Jälleen

Tämä perhe on jälleen kotona saman katon alla! Ensimmäinen yö yhdessä sujui normaaliin malliin, mitä nyt kuului normaalia enemmän pienen kissan kehräystä.

Valitettavasti nettiyhteyden kanssa on ollut ongelmia, mutta nyt tuntuu pelittävän. Tänään iltasella taitaakin sitten vierähtää tovi kun luen blogiystävieni kuulumisia!

Mukavaa perjantaita kaikille! Koti on hyvä paikka.

Lintutelkkari

Ihan paras

Mummolassa on myös kotioloihin verrattuna ihan paras lintuTV. Nam.

Television tarjonnassa on ollut pikkulintuja, puluja, variksia ja fasaaneja. Ruokaa näille tarjotaan kesät talvet. Helmikin maistaisi mielellään jotain, muttei kuitenkaan niitä isompia. Ne vähän pelottavat kun tulevat niin lähelle ikkunan taa.

Makkara

maistuu

Mummolassa Helmille maistuu myös makkara. Mieluiten mummon kädestä. Minun kädestäni ei syödä mitään.

On se mummola vaan ihme paikka!

Hoidossa

mummolassa

Tänä aamuna auton nokka suuntasi kohti mummolaa, sillä Helmi on siellä hoidossa muutaman päivän. Vaikka vajaan tunnin ajomatka on muuten tylsä, niin mummolassa palvelu pelaa.

Mummo oli kasvattanut Helmille vihreää, mutta sitä ei edes ehditty maistella kun oli niin kiire harjattavaksi! Minähän en siis saa Helmiä harjata, mutta mummo saa. Aikamoinen tuppo karvaa lähtikin. Harjattaessa Helmi pyöri moneen suuntaan ja vaikutti olevan oikein tyytyväinen. Kehräyskin oli melkoinen. Oi sitä onnea!

Niin lähellä

Niin kaukana

Ensimmäinen viikonloppu aamu tänä talvena, kun heinätupolle ei enää päässyt. Selkeästi ilmassa oli pientä haikeuden tunnetta, vai kuvittelinko minä vaan? Pieni kolmen askeleen kävely pihalla kyllä tehtiin, sitten pieni kissa totesi tilanteen ja painui takaisin sisään. Vauhdilla.

 "Hei, hei heinätuppo. Keväällä nähdään."

Lumitöitä tehdessä meni mamman aamu, tästä on sitten hyvä jatkaa!