Näytös Naukulassa.
Aika: Eilen.
Paikka: Naukula
Pääosassa: Wilma Ilona
Sivuosissa: Helmi Orvokki, Naukulan Mamma
Näytös alkaa. Mamma saapuu kotiin töistä hieman tuohtuneena. Laittaa takkinsa naulakkoon ja riisuu ulkokengat jaloistaan. Kaivaa puhelimensa laukusta, kiiruhtaa keittiöön ja avaa punaviinipullon. Vielä lasi kaapista ja sitten sohvannurkkaan soittamaan Ystävälle. Puhelu alkaa. Wilma Ilona ryhtyy toimiin. Kävelee Mamman päällä, tuijottaa silmiin, raapii tassulla ja pyytää. Käy muualla, tulee takaisin. Sama meno jatkuu, vaativammin. Hakee kaverinsa Helmi Orvokin ja molemmat asettuvat tuijottamaan Mammaa tiukasti. Puhelu loppuu, Mamma siirtyy toisaalle, vaihtaa työvaatteet pois, siivoaa kissanvessan ja palaa alakertaan. Puuhailee, puuhailee ja Wilma komentaa. Kulkee perässä. Mamman tyhjänpäiväistä touhuamista kesti reilut kaksi tuntia, kunnes se lamppu vihdoin syttyi. Perjantai, prkle. Eikä katkarapuja laitettu sulaamaan HETI ovesta sisään astuttaessa. Mamma suorittaa perjantai-illan tärkeimmän tehtävänsä, myöhässä. Wilma Ilona rauhottuu ja asettuu odottamaan. Sen ajatuksen voi melkein kuulla: "Vihdoinkin, kamalan homman jälkeen, SE tajus."
Loppukuva: Katkaravut nautittuna. Vatsat pullollansa. Naukulassa taas kaikki hyvin.
No vihdoinkin, loppu hyvin kaikki hyvin?! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaEi hyvää päivää - nykyään on niin vaikea saada kunnon palvelusväkeä!
VastaaPoistaYhdyn Mustan ja Harmaan kommenttiin. Suorastaan törkeää!
VastaaPoistaVoi kamala. Tämä juttu liippaisi niin läheltä klassista tragediaa. Perjantai-ilta alkaa pienellä hermostumisella ja jatkuu yhä syvenevällä harmistumisella. Ei olisi mennyt aikaakaan, kun Wilma olisi ollut käynnistämässä moottorisahaa. Ja alkoholillakin oli osuutensa tarinassa.
VastaaPoistaMiten voikin olla noin ymmärtämätön Mamma. Vaikka rautalangasta vääntäisi, niin ei. Oli ainakin erityisen hyvin ansaitut katkaravut.
VastaaPoistaHuh, kylläpä sai lukea sydän kurkussa ja jäipä siinä jokunen lyöntikin välistä! Mikä jännitysnäytelmä. Onneksi lopussa kaikki kääntyi hyväksi :)
VastaaPoistaHuh, mitä huolimattomuutta ihmiseltä! Nää on tarkkoja aina tällaiset asiat :D
VastaaPoistaHuh, ei kissan pitäisi joutua odottelemaan. Sympatiani ovat puolellanne. Tämmöistä se ihmisten kanssa on - odottelua!
VastaaPoistaKollo
Kiitti ymmärryksestä Kamut! Oli se rankkaa aikaa, se perjantai. Tästä ei voi kuin hommat parantua!
VastaaPoistaOnneksi ei ole enää perjantai ja tulevana perjantaina mamma varmaankin osaa skarpata!
VastaaPoistaHarmi on katsonut parhaaksi huutaa vastaavissa tilanteissa; silloin ihminen tajuaa paljon nopeammin, että jotain pitäisi tehdä! :D
Paavo ja Harmi: Kiitos vaan vinkistä! Ehkä Wilma seuraavan mahdollisen tilanteen tullen huutaa entistä enemmän...
VastaaPoista