Ei niin vakavaa
Vakituiset lukijat muistavat varmasti viime perjantain katkarapukatastrofin. Sen jälkeen Mammalle onkin sitten selvinnyt oma asemansa Naukulan perheessä.
Viime yön Mamma vietti hotellissa Tukholmassa ja Naukulan likat olivat yksin kotona. Kiltti Naapuri tosin vieraili katsomassa onko kaikki hyvin. Kiitos Sanna!
Tänään Mamma tuli kotiin normaaliin aikaan ja odotti tapaavansa kaksi innokasta tervehtijää ja vielä mitä. Vastaan tultiin kuin olisin lähtenyt aamulla töihin. Eli katkaravut tulevat kyllä tässä perheessä ennen Mammaa.
Huokaus. Niin se kai on. Vaikka onhan se vaikea myöntää olevansa ei-suositumpi kuin vaaleanpunainen pieni kaareva limainen pätkä.
VastaaPoista:D Yhtäläisyyksiäkin löytyy. Vaaleanpunainen ja pätkä :D
VastaaPoistaAikamoista kyllä. :D Onneksi meitä on muitakin, jotka tietävät olevansa heidän kissamaisten korkeuksiensa palvelijoita, ei suinkaan tasavertaisia kumppaneita tai peräti omistajia.
VastaaPoistaMeillä on myös niin, että kaikki sukulaiset tulevat meille aina "katsomaan kissoja", ei suinkaan ihmisiä. Pieni siskonpoika luetteli taannoin ystävinään Cisun ja Toton ennen minua ja miestäni. Viime viikolla hän oli ollut lähdössä meille, ja kun sisko oli sanonut, etten minä tai mieheni ole kotona, poika oli katsonut kuin hullua: "Mutta Cisu ja Toto ovat!"
Kissat tulevat aina ensin. Sitten katkaravut. Sitten ehkä me muut.
Jenni: Onneksi näiltä foorumeilta löytyy vertaistukiryhmiä :) Mitäs me tassun alle ja kauas kissojen jälkeen tärkeysjärjestyksessä jääneet....
VastaaPoista