Helmin voinnista
Eilen nukkumaan mentäessä Helmi tuli viereen kehräämään ja tassuttelemaan. Se toi lohtua. Yö meni sitten miten meni ja koskaan en kyllä ole noussut sängystä ylös niin nopeasti kuin tänään. Oltiin jo aamulla 7.30 jonottamassa Mevetin oven takana.
Helmi pääsi sisään välittömästi ja sai rauhoitusruiskeen takamukseensa. Virtsakoekin näytti sokeria veressä. Tarkemmat selostukset saan vasta myöhemmin, mutta diabetes on varma ja insuliinipistokset alotetaan pikimmiten (kunhan vaan apteekki saa ruiskuja tilattua). Menenkin niitä pistoksia sitten vielä Mevetiin opiskelemaan.
Kaikki on siis olosuhteisiin nähden hyvin ja pyrkimys on hoitaa diabetesta niin, että se häviäisi Helmiltä n 2-3 kuukauden aikana. Nyt Helmi on nesteytyksessä ja minä kotosalla Wilman kanssa. Kissan ja hoito-ohjeiden nouto tapahtuu iltasella seitsemän jälkeen.
Tulee pitkä päivä.
Tsemppiä ja voimia, kyllä kaikki vielä järjestyy parhain päin! Helmille rapsutukset.
VastaaPoistaSiellä on Helmi nyt hyvissä käsissä ja tulee friskaantuneena takaisin kotiin! Ja sinä tuut oppimaan pistämisen täydellisesti ja saatte elää yhdessä vielä hyvää elämää!!!
VastaaPoistaTsemppiä tähän päivään!
Tsemppiä Helmi ja koitahan parantua, niin mammallekin tulee parempi mieli!
VastaaPoistaVoi suloinen lohduttaja-Helmi. <3 Onneksi Helmi pääsi nopeasti ja hyvää hoitoon, tsemppiä teille kaikille!
VastaaPoistaOnni onnettomuudessa sekin, että olet kotona, niin voit pitää Wilmalle seuraa ja keskittyä kunnolla potilaskisun hoitoon.
Voi miten hyvä että menit pian lääkäriin ja diagnoosi tuli äkkiä, ja Helmi on jo hoidossa. Se on ihanaa! Kaikesta huolesta huolimatta. Voiko diabetes mennä siis kokonaan ohi? Eli se ei ole loppuikää (niinkuin ilmeisesti ihmisillä, vaikka en ole varma tästäkään).
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Kiitos! Täällä ollaan kyllä toiveikkaita!
VastaaPoistaLenni ja Tommi: Yritetään tsempata täällä kaikki!
Jenni: Älä muuta sano! Wilma onkin nyt kovin seurankipeä.
Saila: Niin minulle väitettiin, että se voisi mennä kokonaan ohikin. Löysin kissaklinikalta tällaisen artikkelin ja siinäkin sanotaan että 20-80% voi diabeteksesta parantua! Peukut pystyyn! http://www.felina.fi/nettiklinikka/arkisto/kissan-diabetes-sokeritauti.aspx
Itsekkin ihmettelin samaa asiaa, mitä Saila, mutta pidetään peukut ja polkuanturat pystyssä, että menisi ohi.
VastaaPoistaHyvä, kun sai noin nopeasti tietää mikä oli, niin tulee se apukin nopeasti sitten.
Voimahaleja niin Helmille, kuin mammalle itselleenkin.
Minä olen myös kuullut, että kissoilla diabetes saattaa kokonaan mennä ohi. Onhan niiden elimistö hieman erilainen kuin meillä ihmisillä :) Meni se kyllä minullakin, vaikka ihmislajiin kuulunkin - ainakin jos on epikriiseihin uskomista. Sain viisi vuotta sitten diabetesdiagnoosin, joka osoittautui vääräksi tarkemmmissa tutkimuksissa, mutta siellä se vaan sairauskertomuksissani pysyy. Virallisia asiakirjoja ei kuulemma saa muuttaa ilman monimutkaista anomusprosessia..
VastaaPoistaHyvään suuntaan mennään. Diabeteksessä niin ihmisellä kuin muillakin on tärkeintä ruokahommelien sääntely. Eli todennäköisesti buffet on Naukulassakin mennyttä elämää :-)
VastaaPoistaHelmi palaa pirtsakkana tyttönä illalla! Ei hätiä.
Meidän kaverin kissalla on kans diabetes ja ainoa oikeastaan mikä on muuttunut kissan elämässä on juuri tuo ruokapuoli. Ruokavaliolla perheessä saivat Santun diabeteksen sellaiseksi että ei tarvinnut enää lääkitystä, mutta ruoan kanssa joudutaan olemaan yhä tarkkana. Muuten on oikein pirtsakka kissa. Eli kissoilla diabetes oli ainakin Santun perheessä ihan ok:sti hoidettava sairaus. Paljon helpompi kuin toisen perheen kissan sydäntauti jonka kanssa juostaan paljon useammin lääkärissä... Eli eikähän se siitä kun on hyvin huolehtiva mamma :)
VastaaPoistaKatja: Kiitos :) Enpä minäkään ollut moisesta aikaisemmin kuullut, mutta nyt kuulin. Se lienee päivän oppi.
VastaaPoistaMillan: No johan on! Toivottavasti joskus saat sen diabeteksen pois tiedoistasi!
Zepa: Niin taitaa buffet kadota. Arvaapa huviksesi Helmin paino?
Saara: Ymmärsin myös, että varsin hoidettava vaiva. Hyvä niin!
Kovasti voimia ja tsemppiä sinne! Toivomme kovasti, että potilas tulee pian kuntoon! Meiltä kaikilta lämpimät terveiset ja silitykset Helmille!
VastaaPoistaKyllä Helmi varmasti tulee kuntoon Mamman ja Mevetin huolellisella hoidolla <3<3
VastaaPoistaMitä siitä nykyisestä painosta, tulevahan se on tärkeämpi :-)
VastaaPoistaKyllä teillä ihan hyvin järjestyy asiat.
Katjusha: Oho, olinpas jättänyt kommentoimatta sinulle epähuomiossa. Helmi on kuulemma jo pirteä ja suhisee lääkärille :) Se on hyvä merkki se!
VastaaPoistaViivi: Kiitos! Otetaan rapsutukset vastaan :)
Minni: Niin tulee :) Onneksi!
Zepa: Totta! Helmi oli kuitenkin kokoonsa nähden yllättävän kevyt. Vain 5,8 kg.
Juuri miehen kanssa puhuttiin pari viikkoa siitä että mitä tehtäisiin jos jommallekummalle kissoista tulisi diabetes, kun jostain luin että joku oli päätynyt lopettamaan kissan samantien, tämän saatua diabetesdiagnoosin.
VastaaPoistaItsekin varmasti päätyisin mieluummin insuliinipiikki vaihtoehtoon.
Tuo olis kyllä hieno juttu jos saisitte diabeteksen hoidettua kokonaan pois, varmaankin tuo insuliinipiikki sitten jotenkin saattaa herätellä sen oman insuliinituotannon toimimaan.
Tsemppejä ja paljon rakkausrapsutuksia Helmille! <3
No voi harmi! Onneksi Helmi saa hyvää hoitoa ja tulee varmasti entistä ehommaksi. Voimia teille sinne.
VastaaPoistaTasha: Taisitpa lukea siitä kissan lopetuksesta myös täältä Naukulasta. Kyseessa oli iäkkäiden vanhempieni kissa ja sillä oli asiat huonommin kuin Helmillä. Sen virtsassa oli myös ketoaineita, ja niitä ei Helmiltä onneksi vielä löytynyt.
VastaaPoistaMustakissa: Kiitos! Helmi oli ollut mallipotilas!
Olen muistanut tämän päivän aikana monesti, että teillä on tämä lääkärireissu.
VastaaPoistaHyvä että Helmi saa nesteytyksen. Insuliinijuttu on helppoa kun siihen oppii, ja sen oppii pian. Se menee ihan hyvin vaikka se saattaa tuntua vähä kurjalta pistää rakasta ystävää, mutta ei se satu! Välineet ovat hyviä. En vaihtanut neulaa joka kerta.
Kirsti: Hyvä, että on helppoa ja huomenna pääsee harjoittelemaan!
VastaaPoistaJuu, niin taisinkin lukea jutun täältä.
VastaaPoistaEn missään tapauksessa tarkoittanut tuota edellistä kommenttia pahalla. Tuo sanavalintani "samantien" oli vähän huono. Kirjoitin kommentin niin nopeasti että siitä tuli hieman tökerö. Ymmärsin kyllä että vanhempiesi kissan tapaus ei ollut mikään helppo juttu. Kirjoituksesi vaan silloin herätti meillä "mitä jos" keskustelua tuosta aiheesta.
Nämä sairastelut ovat aina niin vaikeita juttuja. Toivottavasti kommenttini ei pahoittanut mieltäsi :)
Tasha: Ei kommenttisi pahoittanut mieltäni, ole huoletta! Tilanne siellä oli toinen kuin täällä, ja oikeat ratkaisut asiantuntevien eläinlääkäreiden avustuksella on tehty molemmissa osoitteissa. Vaikeita juttuja nämä ovat silti ja ymmärrän kyllä tapaukset ovat herättäneet keskustelua kissaperheissä :)
VastaaPoista