Mitäs luulette?
Säilyikö hengissä?
Ja oikea vastaus on: ei säilynyt. Mitään näin mielenkiintoista Naukulassa ei sitten tämän kasvikokeilun jälkeen olekaan ollut. Varsin hyvin toimi Helmin kynsienraapimatelineenä. Jostain syystä kasvi vain otti siitä nokkiinsa.
Hyvän asian puolesta kuoli...
VastaaPoistaOisin veikannut samaa :) Meilläkään ei kukat sisällä viihdy, jostain kumman syystä...
VastaaPoistaHa, minäkin olisin sanonut että ei selvinnyt. Eka kissani Stella pisti tuollaisen traakkipuun päreiksi, ja käpypalmukin kuoli samassa käsittelyssä, vaikka sillä on kovat ja terävätkin lehdet :-S Ei ole kissanpentua voittanutta kodintuhoajana!
VastaaPoistaMeillä on nyt sellainen vili vilpertti "kasvienhoitaja", jotta parasta jättää hiljaiset jäähyväiset kaikille kasveille. Viime viikolla tämä kasvienhoitaja nyppi istuttamani kaktuksenalut pois purkeistaan, ehkei niitä kuulunutkaan juurruttaa sillä tavoin ?
VastaaPoistaAnopinkielen lehdet näyttää kasvienhoitajasta paremmilta taitettuina kuin pitkinä pystyssä töröttävät.
Mehikasvissa lienee liikaa lehtiä, kun kasvienhoitaja napsauttelee niitä pois mielin määrin.
Saint paulian lehdissä lienee jotain hoitavaa juttua kasvinhoitajan tassuille, kun se tassuttelee sen päällä usein.
Parvekkeen mustasilmäsusanna lienee kasvanut liian hitaasti, kun kasvienhoitaja käyttää sen hoitamiseen tosi paljon aikaa...
Ei traakkipuu ja kissa mitenkään voi elää samassa huoneessa! Käytännön testauksen kautta, myös jukkapalmun ja kissan yhteiselämä johtaa kyyneliin.
VastaaPoistaMe ollaan Lulun kanssa 7 vuotta etsitty yhdessä sopivia kukkia kotiin :D Kriteerit ovat vähän erilaiset mutta yhteistyössä on voimaa ;D
Helmi on tyytyväisenä ajatellut että kerrankin Mamma toi luonnonmukaisen kiipeily-, raapimispuun!!
VastaaPoistaKasvitkin joutuvat käymään läpi "kissat-testaa"-ohjelman ja vain vahvimmat jäävät. Aina eivät takeena säilymiselle kissaperheessä ole edes tanakat piikit - meillä oli lapsuuden kodissa Misse-kissa, joka oli oikein erikoistunut kaktuksien syömiseen. Ne löytyivät aina pilkottuna lattialta.
VastaaPoistaHelmillä on todella näyttänyt olevan kiinnostusta kasvien "hoitamiseen", joten kyllä tuo palmu osuutensa hoiti teidän huushollissa! :D
Niin pienenpieni Helmi taas siellä :-)
VastaaPoistaJoo, meillä ei ole kasveja. Enää.
Saara: No näin on! Kissojen ehdoilla mennään :)
VastaaPoistaKatjusha: Kysymys oli kissaihmisille selkeästi liian helppo :)
Saila: Jos Helmiltä kysyttäisiin, niin epäilen, että traakkipuu oli paras kaikista!
Arja: Sieltä löytyy todellista kissapuutarhurointia :)
L-L: Ymmärrän! Makuja on monia :)
Kirsikka: Juuri näin! Helmi OLI onnellinen tuosta puusta!
Mustakissa: Kaktukset eivät onneksi ole kelvanneet täällä! Ei edes pääsiäis- ja joulukaktukset.
Zepa: Oli se pieni! Niin Musta ja Harmaakin ovat varsinaisia puutarhureita :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyseessähän oli selvästi kiipeilypuu, eikä mikään "huonekasvi" ja Helmi tiesi, että raapimapuut ovat kulutustavaraa! :D
VastaaPoistaKyllä oli hölmö kasvi, kun otti nokkiinsa. Sen olisi pitänyt olla vain iloinen ja onnellinen, kun sai noin ihanalta tyypiltä paljon huomiota!
VastaaPoistaKasvit eivät vaan ymmärrä hyvän huolenpidon päälle... :)
VastaaPoistaElla: Kyllä se raapimapuulta loppuaikoina enemmän näyttikin :)
VastaaPoistaJenni: Eikö vaan? Helmi olisi mielellään pitänyt sen puun Naukulassa pitempääkin!
Tasha: Niin, mitä nyt pienet naarmut....
Hyvä että kuoli. Se traakkipuu. Eivät nääs ne lehdet sovi kissalle syötäväksi =)
VastaaPoista