tiistai 12. heinäkuuta 2011

Mitäs luulette?

Säilyikö hengissä?


Ja oikea vastaus on: ei säilynyt. Mitään näin mielenkiintoista Naukulassa ei sitten tämän kasvikokeilun jälkeen olekaan ollut. Varsin hyvin toimi Helmin kynsienraapimatelineenä. Jostain syystä kasvi vain otti siitä nokkiinsa.

15 kommenttia:

  1. Oisin veikannut samaa :) Meilläkään ei kukat sisällä viihdy, jostain kumman syystä...

    VastaaPoista
  2. Ha, minäkin olisin sanonut että ei selvinnyt. Eka kissani Stella pisti tuollaisen traakkipuun päreiksi, ja käpypalmukin kuoli samassa käsittelyssä, vaikka sillä on kovat ja terävätkin lehdet :-S Ei ole kissanpentua voittanutta kodintuhoajana!

    VastaaPoista
  3. Meillä on nyt sellainen vili vilpertti "kasvienhoitaja", jotta parasta jättää hiljaiset jäähyväiset kaikille kasveille. Viime viikolla tämä kasvienhoitaja nyppi istuttamani kaktuksenalut pois purkeistaan, ehkei niitä kuulunutkaan juurruttaa sillä tavoin ?
    Anopinkielen lehdet näyttää kasvienhoitajasta paremmilta taitettuina kuin pitkinä pystyssä töröttävät.
    Mehikasvissa lienee liikaa lehtiä, kun kasvienhoitaja napsauttelee niitä pois mielin määrin.
    Saint paulian lehdissä lienee jotain hoitavaa juttua kasvinhoitajan tassuille, kun se tassuttelee sen päällä usein.
    Parvekkeen mustasilmäsusanna lienee kasvanut liian hitaasti, kun kasvienhoitaja käyttää sen hoitamiseen tosi paljon aikaa...

    VastaaPoista
  4. Ei traakkipuu ja kissa mitenkään voi elää samassa huoneessa! Käytännön testauksen kautta, myös jukkapalmun ja kissan yhteiselämä johtaa kyyneliin.

    Me ollaan Lulun kanssa 7 vuotta etsitty yhdessä sopivia kukkia kotiin :D Kriteerit ovat vähän erilaiset mutta yhteistyössä on voimaa ;D

    VastaaPoista
  5. Helmi on tyytyväisenä ajatellut että kerrankin Mamma toi luonnonmukaisen kiipeily-, raapimispuun!!

    VastaaPoista
  6. Kasvitkin joutuvat käymään läpi "kissat-testaa"-ohjelman ja vain vahvimmat jäävät. Aina eivät takeena säilymiselle kissaperheessä ole edes tanakat piikit - meillä oli lapsuuden kodissa Misse-kissa, joka oli oikein erikoistunut kaktuksien syömiseen. Ne löytyivät aina pilkottuna lattialta.
    Helmillä on todella näyttänyt olevan kiinnostusta kasvien "hoitamiseen", joten kyllä tuo palmu osuutensa hoiti teidän huushollissa! :D

    VastaaPoista
  7. Niin pienenpieni Helmi taas siellä :-)

    Joo, meillä ei ole kasveja. Enää.

    VastaaPoista
  8. Saara: No näin on! Kissojen ehdoilla mennään :)

    Katjusha: Kysymys oli kissaihmisille selkeästi liian helppo :)

    Saila: Jos Helmiltä kysyttäisiin, niin epäilen, että traakkipuu oli paras kaikista!

    Arja: Sieltä löytyy todellista kissapuutarhurointia :)

    L-L: Ymmärrän! Makuja on monia :)

    Kirsikka: Juuri näin! Helmi OLI onnellinen tuosta puusta!

    Mustakissa: Kaktukset eivät onneksi ole kelvanneet täällä! Ei edes pääsiäis- ja joulukaktukset.

    Zepa: Oli se pieni! Niin Musta ja Harmaakin ovat varsinaisia puutarhureita :)

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kyseessähän oli selvästi kiipeilypuu, eikä mikään "huonekasvi" ja Helmi tiesi, että raapimapuut ovat kulutustavaraa! :D

    VastaaPoista
  11. Kyllä oli hölmö kasvi, kun otti nokkiinsa. Sen olisi pitänyt olla vain iloinen ja onnellinen, kun sai noin ihanalta tyypiltä paljon huomiota!

    VastaaPoista
  12. Kasvit eivät vaan ymmärrä hyvän huolenpidon päälle... :)

    VastaaPoista
  13. Ella: Kyllä se raapimapuulta loppuaikoina enemmän näyttikin :)

    Jenni: Eikö vaan? Helmi olisi mielellään pitänyt sen puun Naukulassa pitempääkin!

    Tasha: Niin, mitä nyt pienet naarmut....

    VastaaPoista
  14. Hyvä että kuoli. Se traakkipuu. Eivät nääs ne lehdet sovi kissalle syötäväksi =)

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.