Helmi on kotona!
Ystäväni Kirsi toimi autonkuljettajanani ja Helmi haettiin kotiin. Kiitos Kirsi! Helmi oli ollut mallipotilas. Verikokeita oli saanut ottaa ja kanyylinkin pystyi ottamaan pois ilman apuhoitajaa. Näin Helmistä vilauksen hoitotiloissa ja siellä se istuskeli kaikessa rauhassa hoitajan sylissä kun sitä kannettiin paikasta a paikkaan b. Huuto alkoi kuulemma vasta kun tapasi minut. Automatka sujuikin sitten huutaen (ei nyt kamalan lujaa, mutta kuitenkin). Kotona alkoi hurja kehräys ja tuppokin sai olla jalassa lähes koko tunnin. Wilmallahan tämä kesti n 30 sekunttia kotiutumisen jälkeen. Huomaa selkeästi, että olo on parempi!
Huomenna on vielä tiedossa yksi keikka Mevetiin, jossa edessä ovat insuliinipistosharjoitukset. Lantus Solo Star -kynä ja neulat ovat jo matkassa mukana. Ne hain päivällä apteekista.
EDIT: Ja vielä pitää kertoa, että verikokeiden ottamisen jälkeen Helmi oli nuollut hoitajien käsiä. Että sillä lailla.
Kiva juttu että Helmi pääsi kotiin!
VastaaPoistaVoi Helmi-kulta <3 Toivottavasti diabeteksesta päästään eroon pikimmiten ja Helmi toipuu entistä ehommaksi.
VastaaPoistaTasha: Niin oli - täällä oli hyvin iloisia naamoja :D
VastaaPoistaElla: Toivotaan näin!
Ihanan reipas tyttö!
VastaaPoistaNo niin. Hyvä olla kotona taas ja kylähän noin kauniin värisen siteen voi vähän aikaa tassussa pitääkin!
VastaaPoistaKäykäähän taas ottamassa osaa arvontaan, kun uusilta opiskeluiltanne ja toipumiselta ehditten:)
Helmi ♡ Olet söpö, urhea ja ihana! Ja kiltti hoitajille! Mammalle pitää tietysti vähän purnata siitä, että ylipäätään vei sut eläinlääkäriin.
VastaaPoistaMuista ottaa kiltisti pistokset sitten, ne on sun omaksi parhaaksi, ei kiusaksi jooko.
Rapsutuksia! Ja tsemppiä Mammalle ja sulle taas huomiseen!
Reipas pikku potilas!!! Hienoa! Hyvin te tuutta pärjäämään!
VastaaPoistaOi kuinka ihana nähdä Helmin kuva!! Kotona ollaan! Kyllä Helmi paranee.
VastaaPoistaLueskelen blogiasi yleensä täältä taka-alalta, mutta päätin nyt kerrankin kommentoida, koska aiheesta on minullakin kokemusta. Ja uskon, että tässä tilanteessa on varmasti vinkkivitoset tarpeen.
VastaaPoistaEntinen kissani nimittäin sairasti myös diabetestä, joka ei todellakaan ole mikään mukavin tauti lemmikillä. Siksi en tiedä ryhtyisinkö samaan hommaan enää toiste. Onneksi teillä on taidettu napata tuo tauti jo hyvissä ajoin, kun kerran lääkäritkin ovat noin toiveikkaita taudin katoamisesta. Tiedänpä myös tapauksen, jossa niin on käynyt, joten peukut pystyyn myös teille!
Pistämisestä voin kertoa sen verran, että se on loppujen lopuksi hyvin helppoa ja kivutonta. Meillä jopa opetettiin pistämishommiin kaikki sukulaiset ja ystävät, jotka joskus kissaa joutuivat työreissujeni takia hoitamaan :) Ja _paljon_ helpompaa se pistäminen on pillerin syöttämiseen verrattuna...
Hankalinta meillä oli verensokerin kontrolloiminen. Pissanäytteiden kyttääminen kun oli aina melkoinen operaatio ja verestä en sitä pystynyt mittaamaan. Ja koska dieettiruoka ei aina maistunut tarpeeksi, saattoi välillä käydä köpelösti. Niitä tilanteita varten kannattaa ehdottomasti varata kissalle oma hunajapurkki kaappiin.
Niin, ja se vinkkivitonen vielä. Jos teidän apteekista ei saa insuliinikynän neuloja kissalle kovin kätevästi (ihmisille taitavat olla ilmaisia), kannattaa kääntyä lähimmän diabetes-yhdistyksen puoleen. Heillä saattaa olla jemmassa vanhentuneita neuloja, joita ihmisille ei saa antaa, mutta jotka varmasti ovat täysin käyttökelpoisia. He varmasti myyvät nuo neulat ihan mielellään pois, ja varmastikin edullisemmin kuin apteekit.
Mutta tässäpä tämä minun hetkellinen esiintyminen virtuaalimaailmassa. Jatkan kuitenkin edelleen blogisi seuraamista ja toivotan teille hurjasti jaksamista ja tsemppiä, että kaikki kääntyisi parhain päin!
T. Anna Anonyymi :)
Pikaista paranemista Helmille ja omistajalle voimia tottua uuteen tilanteeseen. Muistan mikä shokki ja yllätys itselle oli kun esin Lululta ja suunnilleen puoli vuotta myöhemmin Lealta löydettiin munuaisten vajaatoiminta.
VastaaPoistaHuoli on valtavaa ja itkut jos toisetkin tuli tirautettua ennen kuin ajatukseen oikeasti tottui ja hyväksyi.
Pusumuiskuja Helmille ja erityiskehut vielä kauniista käytöksestä. Lulu vois ottaa kyllä mallia...
Onnittelut mallipotilaalle ja kotiväelle :-) Helmi on reipas tyty.
VastaaPoistaIhanaa, että Helmi on kotona ja onpa hän ollut reipas! Ja tuo vaaleanpunainen tuppo jalassa on oikea prinsessan tuppo! Kovasti jaksamista ja tsemppiä!
VastaaPoistaJännästi nuo kissat lääkärissä monesti käyttäytyvät todella hienosti. Ehkä kuitenkin arvaavat, että hyvää tällä tarkoitetaan.
Hyvä mallipotilas! Hienoja uutisia. Tsemppiä piikitysharjoitukseen! :)
VastaaPoistaSeurasin Helmin kuulumisia kännykän kautta eilen illalla, mutta nyt vasta sain koneen auki ja pääsen kommentoimaan. Toistan itseäni, mutta hyvä että Helmi pääsi noin nopeasti hoitoon ja on noin yhteistyökykyinen potilaskin. :)
Katja: Oli se ja minä ylpeä mamma!
VastaaPoistaSaila: Hyvin käyttäytyvä potilas käyttäytyi hyvin myös tänään, eikä pistos edes tuntunut!
Katjusha: Luotetaan siihen!
Kirsti: Peukut pystyyn paranemiselle!
Anna anonyymi: Kiitos kommentista ja jakamistasi kokemuksista! Me olemme täällä toiveikkaita ja pistot on nyt aloitettu. Perjantaina 15. pvä on sitten kontrolli.
L-L: Epäilen, että myös tämän osoitteen toinen kissa voisi ottaa Helmin eläinlääkärikäytöksestä mallia!
Zepa: Ihanan reipas oli myös tänään!
Viivi: Varsinainen prinsessa :)! Olisiko tuo pinksu kuitenkin ollut enemmän Wilman väri?
Jenni: Potilas on kyllä varsin mallikelpoinen, eikä se pistäminenkään vaikealta tuntunut. Tiedä sitten kuinka kauan Helmillä tämä diabetes on ollut, mutta onneksi se löytyi ja hoito on aloitettu!
Onpa Helmi ollut reipas ja kiltti! Ja näyttää ihan rokkarilta pinkin "hikinauhan" kanssa. :) Mamma viisastuu nyt entisestään, kun oppii kaikenlaisia uusia taitoja ja ruokavaliovinkkejä. Laiha lohtuhan se silti on.
VastaaPoistaOli minullekin ihan uusi asia, että kissa voi parantua diabeteksesta. Tosi kiva, että Helmi voi parhaassa tapauksessa päästä siitä eroon.
Tsemppiä, Helmi näyttää kuvissa oikein pirteältä jo ;)
VastaaPoista