Naukulan näköalatornilla on ikää tuommoiset kymmenisen vuotta. Kun se tuotiin taloon, ottivat Wilma ja Onni sen heti omaksensa.
Sisustaminen tuottaa joskus hyviäkin tuloksia, ja nykyään näköalatorni on kirjastossa ja Wilman suosikki. Paitsi näin helteillä. Silloin ei voi ottaa aamuaurinkoakaan ihan ikkunan edessä. Lattialla on "paljon" viileämpää.
Ihana mikro-Wilma kurkistamassa putkesta! <3 Onni-pantteri isännän elkein telineen omistajana <3
VastaaPoistaRansukin lojuu lattioilla litteänä kuin kampela ja unelmoi taas vaihteeksi turskasafarista Lofooteilla.
Kollo makaa myös lattialla ja unelmoi viileästä säästä. :)
VastaaPoistaHieno näköalatorni!
Saila: Ymmärrämme Ransua! Vaikkei valittaa saisikaan, niin vähempikin riittäisi.
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Kovin ymmärrettävää Kollon haaveilu....
Piiiikkuruinen Wilma! Ja iso Onni! Ja... ei enää niin piiiikkuruinen Wilma :-D
VastaaPoistaMeilläkin makoillaan laatteella täällä Koskella, vaikka täällä vanhassa maalaistalossa on siedettävän viileää sisällä. Ruska lähettää terveisiä Wilmalle ja Helmille!
VastaaPoistaOnni on ekassa kuvassa niin iso ja komea, etten ihmettelisi, vaikka mikään muu elävä olento ei olisi koskaan uskaltanut lähestyä tornia. :D Mustassa kissassa on kyllä sitä jotain, mitä muissa kissoissa ei ole (esim. paholaisen henki, jos kansanperinteestä etsitään vastausta ;)).
VastaaPoistaZepa: Wilma oli aika pitkään piiiikkuriikkinen, kunnes päätti ryhtyä syömään! Näillä helteillä toki vähemmän....
VastaaPoistaPaula: Oi, olisinpa minäkin vanhassa viileässä talossa!
Jenni: Ulkonäöstänsä huolimatta Onni oli mamman poika ja ihan likkojen tassujen alla :)