maanantai 13. joulukuuta 2010

Jouluvalmisteluja

Pikku hiljaa, pikku hiljaa

Sunnuntain ohjelmaan kuului puuhailua kotona. Naukula siis siirtyy pikku hiljaa jouluaikaan. Jo kauan kaapissa olleet nimikorttipidikkeetkin saivat tehtävän. Etteivät vain mene kipot sekaisin.


Tonttu pääsi koristamaan kirjaston näköalapaikkaa. Wilman ilme kertoo sekä arvostuksesta joulukoristeita kohtaan että keskeytyneistä päikkäreistä.

4 kommenttia:

  1. Wilman ilme on kertova, kyllä juu :-D Mutta onhan se kivaa että tulee koristeita niin pysyy mamma paremmalla tuulella ja tarjoilee ehkä sitten enemmän herkkuja, Wilma! Ajattele luovasti ja loogisesti.
    Mutta miten ihmeessä nuo pallot pysyvät ehjinä ja pystyssä? Meillä ne olisivat rikki/hävinneet alta aikayksikön.

    VastaaPoista
  2. Ah, kuinka fiiniä!

    Wilma tosin näyttää tuumivan, että pidät neitiä dementoituneena: "Nimikortit?? Minäkö en osaisi omalle katkarapukupilleni?" tai kenties kaveriksi tuppautunut tonttu on vain Wilmasta tönkköä seuraa :D

    VastaaPoista
  3. Mitä, eikö Wilma tykkää tontusta? :D

    VastaaPoista
  4. Saila: Nuo ovat ihan nimikorttipalloiksi tarkoitettuja, joten pallolla on tasainen pohja. Eivät ole kyllä kiinnostaneet näitä vanhoja neitejä pätkän vertaa. Nuoret vetreät pojat saattaisivat toki innostua :) !

    Ella: Veikkaan että tonttu on todettu tönköksi :)!

    Paavo ja Harmi: Ei taida tykätä :) ! Mikäli nyt ilmettä oikein tulkitsin ;)

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.