Kissakirjoista

Ilaskari, Heli: Guru Gurnaun joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi
Tammi, 2008, kuvat Tiina Paju

Teksti takakannessa kertoon näin:

"Guru Gurnaun joogakoulu on valloittava johdatus joogan maailmaan. Se on kertomus maalle muuttavasta naisesta, joka löytää orvon kissanpennun. Pian paljastuu, että kissa osaa puhua - ja se sattuu olemaan joogamestari.

Nainen alkaa kirjoittaa joogasta kirjaa vasta-alkajille ja kissan terävät huomautukset höystävät selvitystä. Kissan luontaisesta rentoudesta on apua joogaharjoitusten omaksumisessa."

Ja sitten näyte, niin kuin olen oppinut sivistyneistä kirjablogeista:
Näyte tulee sivulta 30:

"Meillä on yhteys", sylissäni istuva Gurnau sanoi silmiään siristäen ja kiehnäsi itsensä entistä mukavampaan asentoon.
"Niin, muuten tuskin ymmärtäisin puhettasi", sanoin. "Vain harvat ymmärtävät lemmikkejään."
"He eivät kuuntele. Siitä se johtuu."
"Eikä kaikilla edes ole kissaa. Siksi he menevät joogatunneille ja etsivät oppia ihmisiltä."
"Mitä he etsivät?" kissa kysyi.
"No aluksi vaikkapa kykyä rentoutua."
"Se on hyvä."
"Mutta he etsivät myös muuta. Parempaa terveyttä, hoikempaa vartaloa, terävämpää päätä..."
"Mutta eikö silloin ole turha mennä tunnille?" Gurnau ihmetteli. "Mitä joogaa se on, jos ei nauti ja pötköttele?"

Tällainenkin on päätynyt Naukulan kirjastoon. Hävettää ihan sanoa, että on vielä lukemattakin. Kirjastonhoitajan kuitenkin tuntevat jo kaikki.

Kirjassa mainitaan myös, että jooga on kissan tapa elää. Naukulan kirjastokissa on samaa mieltä.