Tämä on kirjoitettu todellisille eläinten ystäville. Muut voivat lopettaa lukemisen samantien ja siirtyä muiden blogien tai puuhien pariin.
Heräsin viime yönä pari kertaa omaan aivastukseeni. Allergia se nosti päätään ja ilmoitti, että sängyssä on liian monta kissaa. Voi, voi. Ensi yöksi otan sitten kaksi antihistamiinia. Kun oikean heräämisen aika oli, kutitti nenää edelleen. Eipä kai se mikään ihme sitten ollutkaan, kun nenäni oli melkein kiinni Wilman pyllyssä. Wilma-neiti oli päättänyt siirtyä nukkumaan vähän ylemmäs sängyllä. Hajuhaittoja ei ollut, merkki tervehtymisestä sekin :)
Tänään töistä tullessani, Helmi tuli ensimmäiseksi esittelemään pyllyään. Oli ollut asioilla. Puhdasta näytti olevan. Rituaaliin kuuluu myös, että pyyhkäisen villahousuja pari kertaa hyväksymiseni merkiksi.
Eli kakka kulkee ja pissa lorisee. Naukulassa kaikki hyvin. Sitten kun vielä tulisi se kevät...
Meillä myös allergia tasaisin väliajoin muistuttaa itsestään. Yleensä sanon sille pöh, minähän en kissoista luovu. Antihistamiinia nassuun ja matka jatkuu.
VastaaPoistaMukava kuulla(lukea) että Wilmakin alkaa jo toipua. :)
Ja meillä myös! Ja nyt kovalla pakkasella niiskutan ja köhin paljonkin, vaikkei allergia yleensä vaivaa minua talvella. Olen kärsinyt jopa astmatyyppisistä oireista öisin, mutta olen myös päättänyt, että mieluummin vaikka olen kytkettynä hengityskoneeseen kuin edes ajattelen kissoista luopumista. En harkitse edes sitä, etteivätkö ne saisi nukkua sängyssä. Ainoa mitä harkitsen, on ilmankostuttumen osto.
VastaaPoistaHyvä että Naukulan elämä on normalisoitunut! :)
Samat on kuviot tuon allergian suhteen täälläkin. Myös nenäkannusta olen saanut siihen vaivaan apua...ja kakkajutut taitavat olla ihan normijuttua eläinperheissä. Jostain syystä , varsinkin lemmikittömät, jaksavat hyihytellä niitä enemmän kuin lapsiperheiden sinappikonejuttuja :)
VastaaPoistaTinjamii: Luopua kissoista? Eihän sellaista vaihtoehtoa edes ole :) !
VastaaPoistaJenni: Hyvä muistutus! Ilmankostutinta on täälläkin joskus harkittu. Ehkä pitäisi laittaa harkintalistalle uudelleen!
Millan: Ja täällä toinen hyvä muistutus - nenäkannu! Se löytyy jo kaapista, muttei ole vielä päässyt käyttöön...
Eetun äiti kertoi, että hänen entinen työkaverinsa otti kissanpennun. Tuli sitten tavaksi joka ilta ottaa pienen pieni pentu rinnan päälle...oli niin ihanaa kun pentu painoi päänsä kaulaa vasten ja nukkuivat yhdessä sylikkäin.
VastaaPoistaMeni muutama vuosi ja työkaveri tuli vastaan käytävällä tosi väsyneen näköisenä: "voi voi, henkeä ahdistaa, en saa nukuttua kun meidän Rölli painaa keuhkoja." Pikku kisusta kasvoi melkein kymmenen kiloinen kaveri, joka yhä halusi nukkua mamin sylkyssä!
Ja mamihan ei voi sanoa "ei"!
Ei lemmikeistä voi turhia tarinoita kertoakaan!
Voi miten ihanaa, nuo ovat niin tärkeitä asioita! Varoitus oli tietysti paikallaan, jos joku ymmärtämätön urpo koskaan eksyy sivuillesi :-D
VastaaPoistaIlmanlaadulla on selvästi väliä. Saaressa, missä on kosteampi sisäilma, on kaikki hyvin, mutta kaupungin kuivassa pölisevässä sisäilmassa herään aamuisin nenä tukossa, ja sitten se valuu pari tuntia. muutenkin yskittää ja aivastuttaa. Mutta jos ei ole mahdollisuutta muuttaa johonkin talonrötisköön saareen, niin ilmankostuttaja olisi varmaan järkiostos.
Tuo Sulon kertoma stoori on niiiin hyvä! "Ylikasvanut kissanpentu" :-)
Sulo: No just :) Täällä puolestaan jo edesmennyt Onni-kissa tykkäsi pienenä Mamman korvalehdestä ja kuvitteli sieltä tulevan maitoa. Kun Onni sitten oli kymmenenkiloinen kissamies, oli aika vaikeaa lopettaa sekin touhu. Ei nyt muuten, mutta se polkeminen niillä kynsillä kaulalla....
VastaaPoistaSaila: Täällä vissiin piti joskus kertoa jostain muustakin :) ? Ehkä varoitus pitäisi laittaa pysyväksi johonkin kulmaan :)
Pöh, ei tietenkään pidä kertoa mistään muusta. Kannatukseni pysyvälle varoitukselle tai kenties olisi näppärämpää erikseen mainita, jos täällä joskus puhutaan jostain muusta?
VastaaPoistaElla: Niin. Minkäs sille sitten voi, jos kissat vievät koko elämän :)
VastaaPoista