tiistai 8. helmikuuta 2011

Päivä tiputuksessa

Mevet

Sunnuntaina Wilma siis vieraili Vantaan eläinlääkärillä Ympäristökeskuksessa. Mikäli olo muuttuu huonommaksi, kehotettiin ottamaan yhteyttä. Parafiiniöljyhoito kotona ei auttanut, vaikka Mamma tilapäisesti johtikin kilpailua. Kun tänä aamuna jälleen herättiin Wilman oksentamiseen, oli suunta selvillä - Mevetiin! Tämä tuttu paikka valittiin, koska sunnuntainen eläinlääkäri ei tänään enää päivystänyt klo 7 jälkeen ja Mevet avasi päivystyksensä klo 7.30.

Mamma vietti Mevetissä Wilman kanssa kaksi ensimmäistä tuntia, jolloin oli jo selvillä, että munuaiset kunnossa, ei sokeritautia, ei edes pahaa ummetusta, yläselkä hännän tyvessä aristi. Wilmalle tippa päiväksi ja Mamma töihin. Päivä oli sujunut stressaavasti. Wilmalle ei vieras vessa ollut kelvannut ja oli laskenut allensa kahdesti. Eläinlääkäriaseman tohinaa Wilma oli seurannut tarkkaavaisesti, lähes koko ajan kuolaten.

Nyt olemme jälleen kotona ja tilanteen tarkkailu jatkuu. Ainakin vielä koti tuntuu ihanalta paikalta ja jopa rappusia puskettiin innokkaasti. Kuolaaminen loppui välittömästi. Lennokasta askellusta haittasi vähän jalkaan laitettu side. Uusi trendiväri on sininen.


9 kommenttia:

  1. Voi Rakasta! Toivotaan nyt vain parenemista!!!

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista Wilmalle!!

    VastaaPoista
  3. Norppa lohduttaa! Ota Norppaa kädestä kii. Tai käy sen päälle makaamaan.

    VastaaPoista
  4. Voi pientä potilasta! *paljon, paljon, paljon paranemisrapsutuksia*

    VastaaPoista
  5. Wilmalle pikaista toipumista! Sairastaminen on kurjaa kissalle ja ihmiselle, kun huoli painaa tassukaverista. :( Naukulan Mammalle voimia!

    VastaaPoista
  6. Wilmalle pikaista paranemista täältäkin, toivottavasti vaivat selviävät!

    VastaaPoista
  7. Voi pientä! Onneksi on suunta parempaan jo.

    VastaaPoista
  8. Oi potilasta <3 Unna Tuutikki Penninraha ja koko kansalaisvaltio toivovat Wilmalle pikaista paranemista.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteista! Täällä saattaa olla suunta parempaan.... Toiveikkaina ollaan.

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.