Ruokahalu ei ole sanottavammin parantunut. Tänään on kuitenkin jo syöty vähän. Uudesta vesiautomaatistakin on käyty maistelemassa vettä. Nyt menossa päikkärit auringonpaisteessa.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Pala kerrallaan
Neljä nappulaa ja viisi katkarapua
Ruokahalu ei ole sanottavammin parantunut. Tänään on kuitenkin jo syöty vähän. Uudesta vesiautomaatistakin on käyty maistelemassa vettä. Nyt menossa päikkärit auringonpaisteessa.
Ei auta kuin olla toivekas ja seurata tilannetta. Eilen illalla oli jo parempi mieli, kun huomasin Wilman rouskuttelevan nappuloita itsekseen. Tänään ruokaa on pyydetty, mutta sitä ei ole suuremmin syöty. Houkuttelun jälkeen neljä nappulaa ja viisi katkarapua.
Ruokahalu ei ole sanottavammin parantunut. Tänään on kuitenkin jo syöty vähän. Uudesta vesiautomaatistakin on käyty maistelemassa vettä. Nyt menossa päikkärit auringonpaisteessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Wilma, toivon sulle parempaa oLoa!
VastaaPoistaHyvä Wilma! Aurinko parantaa. Siinä tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaKalle: Kiitos toivotuksista! Toivotaan sitä kaikki ja lujasti.
VastaaPoistaSaila: Auringolla on parantavia voimia, toivottavasti myös tässä kohdin!
Hienoa, alku se on pienikin alku! Kovasti tsempityksiä!!!
VastaaPoistaVoi Wilma! Onneksi kuitenkin syö taas edes tuon verran. Ja kehrää. Parantavia auringonsäteitä täältäkin suunnasta!
VastaaPoistaToivottavasti sielläkin olo paranisi niin kuin mullakin vuosi takaperin, kun emäntä kantoi raksuja ja herkkuruokaa pienissä annoksissa nenän eteen (sängyn alle ja saunaan) vähän väliä!
VastaaPoista-Lenni
Oletteko kokeilleet pakkosyöttöä ruiskulla? Meille annettiin lääkäristä mukaan Hill'sin jotain oikein ravinteikasta toipilasruokaa, jota annettiin ruiskulla veteen sekoitettuna. Onhan se rankka toimenpide, mutta jos ei muu auta... Hyvä juttu kuitenkin, että vähän on jo alkanut maistua.
VastaaPoistaParantavia ystävänpäiväterveisiä Naukulaan <3 Toivottavasti ruoka jo maistuu.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää Naukulaan ja toipumista Wilma Ilonalle!
VastaaPoistatoivoopi Peppi ja porukat
Voi pientä toipilasta, toivotaan kovasti pikaisesti parempaa vointia! ♥
VastaaPoistaIhmisen kannalta kaikkein pahinta varmaan on se avuttomuuden tunne, kun ei osaa pientä auttaa :( Tuttua nimittäin itsellekin tuo kissan perässä kulkeminen erilaisten herkkujen kanssa ja pieni pala kerrallaan kädestä syöttäminen, kun meidän Kitillä tosiaan syömättömyys ja oksentelu kuuluivat taudinkuvaan.
Kuulostaa hyvältä, jos Wilma kuitenkin osoittaa kiinnostusta ruokaan! Muuten mäkin ehdottaisin jo pakkosyöttöä, jos ei muu auta. Kissallehan jo parin päivän syömättömyys on vaarallista ja voi aiheuttaa mm. maksavauriota. Ihme, ettei teidän eläinlääkäri puuttunut tähän? :O Meillä tosiaan Kiti sai pahimpina kausina aina eläinlääkärissä pahoinvoinninestolääkkeen ja kotiin mukaan vatsansuojalääkkeen, jonka jälkeen ruiskulla pakkosyöttönä vedellä ohennettuna tuota Mindynkin mainitsemaa ruokaa. Ja lisänä tietysti NutriPlus-geeliä. Ja ruiskullakin vettä, vettä ja vettä.
Pitkän oksentelun ja syömättömyyden jälkeen kissan vatsakin on jo niin ärtynyt, ettei siellä välttämättä mikään pysy, vaikka kissa söisikin :( Tuli vähän pitkä viesti, mutta muistui vaan itselle niin elävästi mieleen se huoli pikkuisesta, kun Kitiä hoidettiin.
Toivon koko sydämestäni pikaista paranemista Wilmalle.
Kyllä se siitä, Wilma! Pikkuhiljaa alkaa nappula ja katkis maistumaan! Hyvähyvä!
VastaaPoistaKiitos kovasti kaikille! Ihania ihmisiä olette :)
VastaaPoista