maanantai 10. lokakuuta 2011

Kukin suree tavallaan

Kirjastossa

Kirjastossa oleva näköalatorni on ollut Wilman paikka. Helmi sai käydä siellä tietojeni mukaan vain kerran, silloin kun torni siirtyi parvekkeelta kirjastoon.

Kun eilen lähdin viemään Wilmaa viimeiselle matkalleen, oli Helmi kunnioittamassa Wilman muistoa kirjastossa.


Kun oli iltaunien aika, oli Helmin paikkavalinta selvä. Kirjastoon kävi tie.


Suuresta surusta huolimatta, elämän on jatkuttava. Onneksi Helmi auttaa.

16 kommenttia:

  1. Lohduttavia halauksia Mammalle ja silityksiä Helmille. Naukulan väestä on tullut tärkeitä. Minäkin itken.

    VastaaPoista
  2. Helmi on niin viisas ja kultainen. <3

    VastaaPoista
  3. Helmillä on nyt iso rooli ja iso aukko paikattavana...

    Voimahali!

    VastaaPoista
  4. Voimia Naukulaan. Pidähän Helmi Mammaa ruodussa pehmein tassuin.

    VastaaPoista
  5. Helmi ja Mamma, *tassut* Ei ole muuta parantajaa kuin aika. Halit ja vielä *tassut*.

    VastaaPoista
  6. Helmille ja Mammalle ainavaan voimia. Teitä muistan myös uudessa blogipäivityksessäni <3

    VastaaPoista
  7. Helmi auttaa, ja varsin kissamaisella tavalla auttaakin. Naukulan savannien suuri vihreäsilmäinen leijona ♡ Eläimet jatkavat niin luontevasti elämäänsä vaikka joku puuttuisikin, että ne auttavat pitämällä kiinni elämässä. Helmi tajusi heti, että valtaistuin on vallattava, se on niin yksinkertaista loppujen lopuksi. Siinä on paljon lohtua.

    VastaaPoista
  8. Helmistä on varmasti sinulle apua ja tukea suuressa surussa.

    VastaaPoista
  9. Olen ihan yllättynyt, kuinka kiintynyt minäkin olen Naukulan kissoihin, vaikka he minulle ovat "vain" blogikissoja. Olet niin elävästi ja hienosti kuvannut Naukulan elämää. Lohdullista lukea ja nähdä tämä uusi postaus ja Helmi näköalatornissa. Lämpimiä ajatuksia Mammalle ja lämpimiä silityksiä Helmille.

    VastaaPoista
  10. Lämpimät ajatukset lähetän Naukulaan ♥

    VastaaPoista
  11. Yrittäkäähän nyt jaksaa siellä! Sanat loppuvat tällaisissa tilanteissa aina ihan kesken... Onneksi teillä kuitenkin on toisenne! Ja se sureminen, se on myös tärkeää. Kyllä ne elämän ilot taas jonain päivänä löytävät tiensä Naukulaan, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. <3

    VastaaPoista
  12. Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Naukulan savannin leijona pötköttelee tälläkin hetkellä kirjaston näköalatornissa ja katselee kaihoisasti ulos.

    VastaaPoista
  13. Onneksi Helmi tosiaan auttaa, elämä jatkuu vaikka suuri suru onkin!

    On niin kovin surullista tämä :(

    VastaaPoista
  14. Henna, Friede ja Figo: Surullista on, ilman kyyneleitä ei ole tästäkään päivästä selvitty.

    VastaaPoista
  15. Voimahalit Salosta sinulle ja rakkaalle Helmi-kisuliinille!

    VastaaPoista
  16. Maria: Kiitos! Halaukset otettu vastaan.

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.