Kaunista, tuulista ja kylmää! Se on varmasti viimeistään nyt tunnustettava, että syksy on tullut. Pimeällä ulkoileminen on Wilmasta ja Helmistä huisin jännittävää, eikä tunnelmaa pilaa edes ulkotarhan kristallikruunu. Kuvia näistä jännittävistä ulkoiluhetkistä on vaikea, tai siis lähes mahdoton, saada. Jos päivällä patsastellaan penkillä ja istuskellaan tarhan patiolla, niin pimeällä siellä kolutaan joka nurkka. Rapinaa kuuluu.
"Jos mä haukkaisin tästä vähän evästä?"
"Siis miks tää on kiinni? Eksä jo tiiä et mä haluun ulos, sisään, ulos, sisään x 35?"
"Siis tuoksusta päätellen tää on jokin kärhö. Hmm... miks ei se koskaan kuki?"
Helmi viettää ulkotarhassa pidempiäkin aikoja (siis n 10 min kerrallansa) ja Wilman syksynkestävyys on noin kahdessa minuutissa. Sen jälkeen halutaan sisään minuutiksi ja sitten taas ulos.
Sama meno meillä: ulos ja sisään ja sitten taas pitäisi päästä ulos. Ja Leevihän menee itse ulos, pitäisi vielä oppia laittamaan ovi kiinni perästään.
VastaaPoistaMukavaa ulkoilusunnuntaita:D
Helmihän on ihan hortonomina tuossa :-D
VastaaPoistaNaukulan neidit ovat viimeisen päälle neitejä, joten äkilliset mielenmuutokset ovat vähintäänkin sallittuja. Vain laiska ja aikaansaamaton henkilökunta voi kutsua niitä oikuiksi :D
VastaaPoistaKuten sanottu, kissa ON leijona pienten pensaiden viidakossa ja haluavat ulkona ollessaan sisään ja päinvastoin, ja vielä samanaikaisesti ;)
VastaaPoistaMeillä muuten olis teille tunnustusta tuolla meidän puolella, jos kiinnostaa ;)
VastaaPoistaVai syksynkestävyys kaksi minuuttia:) Mitä se mahtaakaan olla sitten kun lämpötila laskee alle nollan? No, silloin ei ehkä edes huvita työntää viiksikarvoja tai sievää nenänpäätä ulos. Ihania, aivan ihania neitejä Naukulassa.
VastaaPoistaTäytyy vieläkin kiittää sinua, kun kannustit ulkohäkillänne meitä tekemään samanlaisen. Mutta, jos olisit silloin kertonut, että ihminen joutuu vähän väliä nousemaan ikkunan aukaisuun ja tapetti on revitty, olisin ehkä harkinnut toisen kerran : )
VastaaPoistaKäykö teidän kissat tarpeillaan siellä häkissä?
Ihania karvakasoja <3!
VastaaPoistaMeillä on kisujen ulkoilu (parvekkeelle) vähentynyt huomattavasti ilmojen kylmettyä...jos tassu osuu kylmähköön betoniin, tarvii jo tassuja ravistella ja katsoa minua syyttävästi, ettei parveke ole kokonaan matotettu.
Kesällä siellä loikoiltiin ja nautiskeltiin pitkiä aikoja, nyt vain tyydytään istumaan ikkunalaudalla hetki ja haitelemaan ilmaa.
Kisuille silityksiä herkkunaksun kera ja hyvää alkavaa uutta viikkoa!
Harmi, ettei ihanassa tarhassa tarkene kovin pitkään. Minni vietti parvekkeella taas tunteja tänään.
VastaaPoistaHyvä kuva toi kun Wilma kysyy miks tää on kiinni, hah!
VastaaPoistaJos mulla olis blogi, laittaisin kuvan meidän Jaffasta, joka lepäilee (sillai mahallaan lituskana) kynnyksellä ja nuuhkii parvekkeen ilmaa.
Verhot lepattaa kahta puolta.
Voisiko laittaa kissaoven? Kissat voisivat menna ja tulla itse.
VastaaPoistaMustakissa: Leevi lienee vain niin kiireinen, ettei muista ovea jäljessään sulkea ;) ?
VastaaPoistaSaila: Helmillä on puolensa ja puolensa!
Ella: Laiskoja? Mekö? Vähän vaan mukavuudenhaluisia ;)
Henna, Friede ja Figo: Juuri niin! Nappiin osuivat vertaukset. Kiitos myös tunnustuksesta! Täällä ryhdytään miettimään.
Myrsky: Kun keli on kylmä tai muuten vaan huono, silloin mulkoillaan minua syyttävästi. Kuten tänä aamuna.
Mayo: Niin mutta kissat tykkää :D ?
Janskula: Syyttävä katse on niiiiin tuttua täälläkin! Mukavaa viikkoa myös sinulle!
Minni: Toisaalta se edestakaisin ramppaaminen lieneekin mukavinta?
Kirsti: Välillä Wilma haluaa vain istua ikkunalaudalla. Silloin sitä ei voi laittaa edes kiinni! Ehkä sinunkin pitäisi aloittaa bloginpito niin pääsisimme ihastelemaan Jaffaa?
Anonyymi: Se olisi yksi ratkaisu!
Niin tyypillistä - kissat haluavat olla vuoroin ulkona ja vuoroin sisällä, ja kissan mieli muuttuu koko ajan. :D
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Niin se on :) !
VastaaPoista