Naukulaan tulla tupsahti tunnustus Hennalta, Friedeltä ja Figolta. Kiitos siitä! Tämän tunnustuksen säännöt ovat:
Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Tässä näitä satunnaisia asioita sitten tulee.
Wilma:
On tullut vanhemmiten aamu-uniseksi. Lisäksi sylissä olo on lisääntynyt ja syliin tullaan useimmiten kun olen puhelimessa, mutta myös muuten saattaa reitti kulkea sylin kautta. Wilma tulee nukuttamaan minut ja Helmin sänkyyn illalla, mutta lähtee sitten omaan kirjastoonsa tai muualle nukkumaan. Wilma on myös ryhtynyt nuolemaan minua silloin tällöin.
Helmi:
On ryhtynyt kerjäämään, jos napostelen jotain sohvalla.Seuraa minua kuin hai laivaa kunnes viimein nukahtaa päikkäreille. Helmi antaa minulle lähes aina iltapesun, ja kun minä käännyn kyljelleni, kääntyy myös Helmi. Nukumme siis selät vastakkain.
"Häh. Minnes sä menit?"
Mamma:
Ei voi lähteä kotoaan huutamatta kissoille hei, hei.
Ei voi tulla kotiinsa huutamatta kissoille päivää, päivää, ketkäs täällä on.
Naukula lähettää tunnustuksen eteenpäin seuraaville:
Mauskis (Armas, Onni, Oskari ja Katja)
Tilkkutassut (Nami, Neko, Nelli ja Noona)
:-D Olette te hassu perhe, vaan ei mitenkään kummallinen. Ei täälläkään osata lähteä sanomatta hei hei ja tulla tervehtimättä!
VastaaPoistaOnnittelut tunnustuksesta!
VastaaPoistaTääkin mamma heippailee mennen tullen ja monenlaisilla eri repliikeillä. Mistähän nuo kissat antaakin sen käsittämättömän verbaalisen lahjakkuuden kun niile juttelee? Löytyy mitä kummallisempia sanoja ja lausahduksia ja ilmeitä ja eleitä :)
:) "hei, hei"
VastaaPoista"päivää, päivää, ketkäs täällä on"
Minunkin pitää sanoa kissalle heippa kun lähden, ja ensimmäinen kysymys kun kotiin pääsen on että "Missäs se kissa?"
Minä taas sanon noille lähtiessäni, että "hei hei murut, olkaa kissoiksi!" Ja sitten tullessani (kun ovella on porukkaa vastassa) "no moi, täällä ollaan" sit Friede sanoo "mnääääh", johon minä että "nih. Juu, saatte ihan just nappuloita". :D
VastaaPoistaOlishan se nyt epäkohteliasta tulla ja mennä sanomatta mitään! Ja se olis kanssa tosi epäkohteliasta olla vastaamatta, kun joku juttelee! ;)
Ei meiltäkään lähdetä moikkaamatta saati palata höpöttelemättä! Töykeäähän sellainen olisi.
VastaaPoistaTätikissoille toivotan myös aina erikseen hyvät yöt siellä ollessani, sillä heillä on talossa oma erityinen makuuhuoneensa. Epäilemättä siksi, etteivät öisin jääkaapilla ja vessassa ramppaavat ihmiset häiritsisi kissojen yöunia, -paloja ja -ikkunastakatseluita ;D
Saila: Ollaan vielä ihan iloisiakin hassuudestamme!
VastaaPoistaKatjusha: Juu, tuosta eteenpäin meilläkin repliikit vaihtuu :)
Myrsky: Niin se menee! Jokaisella kissataloudella on omat repliikkinsä!
Henna, Friede ja Figo: Meillä ei kyllä vastata... Ollaan sellaisia kissamaisen ylväitä vaan :)
Ella: Juu, niitä hyvän yön toivotuksia en sitten vielä kertonutkaan ;)
Meillä on yhtä hölmöä. Cisulle ja Totolle toistellaan "hei heitä" kunnes reagoivat jotenkin - joskus menee siis aika kauan, ennen kuin kotoa voidaan lähteä. Takaisin tullessa olen sitten vielä hölmömpi, sillä yleensä kysyn noin sata kertaa "kuka siellä on?". Ihan kuin en tuntisi... Aina pitää myös sanoa moneen kertaan "No HEI!" ja "Hei Cisu/Toto!" ja kysyä, miten päivä on mennyt. Vastauksia tulee sitten hieman vaihtelevasti.
VastaaPoistaEn ehkä itse jaksaisi, jos mulle hoettaisiin joka päivä samoja asioita.:D
Jenni: Onneksi kissat tietävät kotiapulaistensa rajoittuneisuuden ja osaavat ottaa kissamaisen tyynesti tervehtimiset mennentullen :D
VastaaPoista