sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Itkua ja ...

Kun nukkumaanmenoaika lähestyy, tulevat suuret tunteet. Tarmon itku on sydäntä raastavaa. Eilen illalla Tarmo tuli kuitenkin kanssamme makuuhuoneeseen ja tutki kaikki paikat. Helmi suhahteli muutamia kertoja, kun pikku-ukko oli liian lähellä Helmin koria. Yö oli kuitenkin selkeästi edellisiä parempi. Kun olin vielä hereillä ja luin, hyppäsi Tarmo sängyllekin. Käveli jalkojeni päällä ja makoili pääni yläpuolella.

Heräsin useita kertoja yössä. Miellyttävin herääminen oli, kun havahduin Tarmon olevan sängyssä, puskevan koko päällään kättäni ja kehräävän mahdottomasti. Ei tiennyt pieni miten päin olla, niin oli hyvä. Nukkuessani olen ilmeisesti vähiten pelottava. Vai muistuttaako mahdollinen kuorsaamiseni kehräystä?

9 kommenttia:

  1. Oi.<3 Veikkaan, ettei Mammakaan tiennyt, miten päin olla, kun Tarmo puski. Ihanan kuuloista! Tarmo tuntuu ottavan uusia sopeutumisaskelia melkein tunneittain, mahtavaa! Eikä Helmikään mikään liian jyrkkä johtajatar ole, kun sallii Tarmon
    viettävän yön makkarissa. llmeisesti Helmi ei hermostunut siitäkään, että Tarmo liehitteli Mammaa?

    Naurattaa ajatus pienestä Tarmosta yön hiljaisuudessa Mamman kättä salaa hyväilemässä.:)

    VastaaPoista
  2. Voi Tarmo <3 Kyllä noin reipas pieni vielä itkustaan pääsee. Siinä on merkitty Mammaa omaksi :)

    Vaikka Unna oli paljon arempi uskalsi sekin tulla pienenä yöpöydälle nukkuvaa ihmistä ihmettelemään. Lukemani perusteella monet arat ja puolikesyt saattavat tulla jopa ihmisen lämpimään kylkeen nukkumaan ennen kuin antavat muuten koskeakaan.

    VastaaPoista
  3. Jenni: Kyllä Helmi yöllä vähän suhisi, mutta mikäs ihme se nyt on kun toinen nousi myös Helmin koria vasten? Kun minua puskettiin, oli Helmi hipihiljaa. Ajatteli varmaan, että vihdoinkin. On meinaan käynyt sen verran usein minua puskemassa ja heittäytynyt kehräten lattialle ja välillä vilkaissut näkikö pieni.

    Kirsikka: Oli se :)

    Ella: Ihanaa vertaistukea sieltä tulee :) Tuntuu että on toivoa täälläkin. Nyt päivällä pikkuinen nukkuu sille vartavasten laittamassani korissa jossa on fleecepeitto. Tungin sinne käteni ja sama juttu, hurjaa puskemista ja kehräystä!

    Zepa: Ehkä se tästä :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihan siltä, että teillä aletaan kotiutua:D

    VastaaPoista
  5. Mustakissa: Toivossa eletään ;)

    VastaaPoista
  6. Hih, sittenhän Tarmo toimii kuin Naukulan Mamman ajatus :) Hauskaa tiikerin kesytystä!

    VastaaPoista
  7. Ella: Kiitos! Eipä sitä ennen tiikeriä olekaan kesytetty!

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.