Huononpaan suuntaan
Heräsin tänä aamuna aikaisin alakerrasta kuuluviin hurjiin tappelun ääniin. Helmi oli pikku-ukon kimpussa ja ahdistanut sen jälleen tv-tason alle. Ei hyvältä näytä. Kun lähden tänään käymään kirjamessuilla, joudun eristämään Tarmon työhuoneeseen. Ihan varmuuden ja molempien edun vuoksi. En tahdo, että kummallekaan tapahtuu mitään.
Luulisi, että asiat edistyisivät, mutta täällä ne näyttävät menevän huonompaan suuntaan. Vaikken tätä mahdollisen yhteiselon alkutaivalta helpoksi ajatellutkaan, en silti uskonut sitä näin vaikeaksi.
Nyt ryhdyn sisustamaan työhuonetta uudelleen, jotta pikkuisella on täällä mahdollisimman kodikas ja mukava olla.
Erottaminen voi olla hyväkin idea, Helmi saa joko olla rauhassa tai voi jopa ruveta kaipaamaan Tarmoa. Toivotaan, että kaipaa!
VastaaPoistaTosiaan, kuten Jenni sanoi, voi se toimia noinkin. Tuo käänteispsykologia on toisinaan kissoilla(kin) hyvä systeemi. (ehkä tämä on nyt oppikirjaesimerkki viimeisiin oljenkorsiin takertumisesta, mutta olkoon sitten niin)
VastaaPoistaSurullista ettei tyypit tule toimeen :,(
Hyvä että teillä on vielä viikko aikaa, niin voi kokeilla juttuja, esim juuri tuota eri huoneisiin sulkemista. Tilanne saattaa vielä hyvinkin rauhoittua. Mä niiiiin paljon toivoisin että Tarmolle olisi tästä nyt uudeksi kodiksi, ettei pikkumies taas joudu ns. mierontielle.
VastaaPoistaVaan hyvin hänestä on huolehdittu tähänkin mennessä, kun muistaa niitä kuulusteluja mihin sä jouduit ennen kuin sait Tarmon edes harjoitteluoppilaaksi.
En ole koskaan kokeillut eri huoneisiin erottamista, mutta siitä on monissa kissablogeisssa kerrottu. Varmasti hyvä idea, myös sinun mielenrauhaasi ajatellen.
VastaaPoistaMeidän joukkomme toivoo rauhallista ratkaisua asiaan ja paljon tsemppiä jokaiselle Naukulan asukkaalle!
VastaaPoistaHarmin paikka :/ Toivottavasti eristys saisi Helminkin kaipailemaan Tarmoa ja Naukulan asiat järjestyisivät.
VastaaPoistaMeillä ei Killi ole ensimmäinen kaveri Prikulle, ennen Killiä kokeiltiin toista samanikäistä kollia. Kiltti poikahan se periaatteessa oli, mutta kun tuo meidän Priku on ehkä maailman suurin mammanpoika ja nössö, niin tämän uuden kissan pelkkä olemus riitti siihen, että Priku lakkasi jopa käymästä vessassa kun pelkäsi tuijottavaa lajikumppaniaan. Viimeisenä iltana uusi tulokas sitten alkoi jo jahtaamaan Prikua ja tulimme siihen tulokseen, että kaveri menee vaihtoon. Tyttöpentu oli sitten toimivampi ratkaisu. Joskus voi joutua kokeilemaan, ennen kuin se oikea löytyy, varsinkin jos toinen kissoista on jo aikuinen. Toivottavasti tuo erottaminen kuitenkin auttaa :)
VastaaPoistaSinun pitaisi antaa ehka enemman aikaa kuin pari viikkoa vaikka se tuntuu vaikealta. Meilla on ollut 8kissaa joten tiedan kuinka vaikeaa alku on. Mina en pysynyt nukkumaan kunnolla alussa kun piti jatkuvasti kuunnella mita kissat tekivat ja olin kauhean tressaantunut. Taalla SPCA sanoo etta alussa pitaisi pitaa kissat erossa toisistaan mutta me opimme etta homma ei toimi silla tavalla. Nyt kun meilla on tullut uusi kissa olemme pitaneet hanta vain pari tuntia eri huoneessa ja sitten laskeneet hanet "tutustumaan" toisiin kissoihin. Viela vuosienkin jalkeen viimeksi tullut Eva ja pomo Cinnamon eivat ole kavereita mutta tulevat toimeen. Alussa Cinnamon jahtasi jatkuvasti Evaa. Meilla vanhemmat kissat(Mineau ja Cinnamon) olivat kauhean huolestuneita aina kun Nutmeg pentu joutui pulaan. Tulivat lennossa aina paikalle kun han naukui. Ehka Helmi Orvokki tulee aidillisemmaksi kestaa vain aikansa. Meilla kissat ovat aktiivisia aina aamulla mutta sitten kaikki asettuvat nukkumaan omille paikoilleen ja nukkuvat yleensa iltapaivalle. Tiedan mita kissat tekevat silla olemme mieheni kanssa aina kotosalla. Ehka Helmi ja Tarmokin nukkuisivat paivat keskenaan tai ainakin rauhassa. Luulempa, etta Helmi Orvokki lampenee Tarmolle pian silla han olisi varmaan aika yksinainen kun sina olet toissa paivisin ja ei olisi ketaan kaveria. Varsinkin kun han on tottunut kaveriin.
VastaaPoistaEikö se ole selvä, että Helmi haluaisi koko kodin ja Mamman pelkästään itselleen.
VastaaPoistaSellainen kaveri joka rökittäisi Helmin pahoin ja pitäisi siten puoliaan, olisi hyvä vastustaja Helmille. Sekin tietäisi monia otteluita.
Vaikea uskoa että pennussa olisi jokin erityinen juuri Helmiä ärsyttävä piirre.
Eikö se Karvinenkin inhonnut sitä pikkukissaa.
Nämä oli minun mietteitä.
Onnea vaan vaikeaan päätöksen tekoon. Jos nyt saisin päättää uudelleen meidän kissa asioista tietäen sen mitä nyt tiedän, olisi Nekku meillä ainut kissa ja nauttisi siitä täysin siemauksin, vaikka Leevi onkin tosi rakas enkä siitä enää luopuisi. Mutta tuo koeajan jatkaminen on varmasti ihan hyvä asia, vaikka kiinnytkin Tarmoon päivä päivältä enemmän.
VastaaPoistaVoi voi:(
VastaaPoistaToivotaan että koeaika toimii ja että oikea ratkaisu löytyy.
Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Täällä on rauha maassa, tosin niin, että pikkuinen on vielä työhuoneessa. Sisustin sille sinne pienen yksiön kaikilla palveluilla, eli vessa, vesipiste, ruokapiste yms löytyvät. Raahasin sinne myös ruokapöydän tuolin, sillä sillä on ollut turvallista olla täällä alakerrassa. Lisäksi siellä on kynsienraapimavälineitä ja pehmustettu kantokoppa. Leikitystä ja rapsutusta on ollut ohjelmassa usein. Myös Helmi vieraili, kun pieni oli suljettuna kuljetusboxiin. Ainoa joka suhisi oli Tarmo!
VastaaPoistaMieheni ehdottaa, etta sinun pitaisi antaa kissojen tutustua toisiinsa ja ei pitaa heita erillaan. Pidentaa vain tutustumisvaihetta. Tuskimpa Helmi kauheasti satuttaisi Tarmoa, onhan Tarmo vasta pentu. Meilla nahistaa paivittain mutta kukaan ei ole viela saanut kauheita vahinkoja. Eri juttu oli aikoinaan kun edelliset kissat kulkivat vapaana ja tappelivat naapurin kissojen kanssa, silloin sai juosta laakarissa jatkuvasti.Tarmolla on varmaan ikava aitia ja Helmista tulee vahitellen hyva aiti, kestaa vain aikansa lammeta toisilleen. Meilla kesti aina kuukausia ennen kuin vanhemmat kissat hyvaksyivat uuden tulokkaan.
VastaaPoistaIhan sydän syrjällään teidän uutisia seuraan. On ne kissat kommervenkkisia. Minustakin kaksi viikkoa on aika lyhyt aika kissojen tutustua. Minulla on mielikuva, että ensimmäiselle kissalleni Sohville vieraan uuden kissan sulattaminen kesti kuukausia, ehkä vuoden verran. Sohvi ei kuitenkaan tapellut, paheksui vain silmin nähden, ja sille tuli anaalirauhasen tulehdus, kun ei suostunut käymään samalla hiekkalaatikolla, jossa tulokas oli käynyt. Eikä niistä koskaan tullut sydänystäviä. Ne olivat kumpikin arvonsa tuntevia matroonoita, jotka ymmärsivät pitää välimatkaa ja olla kohteliaissa väleissä, elää kumpikin omaa elämäänsä ja antaa toisenkin elää.
VastaaPoistaMinä olen itse nauttinut kuluneen puolentoista vuoden yhden kissan ihanuudesta, kun aikaisemmin oli monikissatalous. Jälkeenpäin ajatellen kissoista oli hirveän paljon myös stressiä. Mitä useampi kissa, sen monimutkaisemmat ja kinkkisemmät välit. Toisilla paljon useammat kissat menestyvät hyvin yhdessä, minun kissoillani (enimmillään viisi) oli aika paljon jännitteitä.
Täytyyhän kumminkin Helmin ja Tarmon voida ottaa mittaa toisistaan, että kumpikin voivat tietää oman paikkansa uudessa tilanteessa. Toisaalta, tositappelukaan ei ole hyväksi (ainakaan meillä ei ollut).
Yksi tekijä on myös Helmin sokeritauti. Särkyisikö Mamman sydän, jos Helmi stressaantuisi ja stressi puolestaan pahentaisi sokeritautia? Ihan pelottaa ilmaista tällaista.
Toivon kärsivällisyyttä ja huumoria ja hyviä päätöksiä. Ota välimatkaa myös meidän muiden hyväätarkoittavien neuvoihin ja kannanottoihin, emme me tiedä, mikä on teille parhaaksi.
Parasta teille toivottaen, Mammalle, Helmille ja Tarmo Tiikerille.
Leena: Niin minäkin ensin ajattelin, että eristys ei tee hyvää. Nyt puolestaan luulen, että sitä tarvitaan molempien mielenrauhan vuoksi. Saavat edes hetken lepoa toisistansa.
VastaaPoistaPaula: Kiitos ihanasta kommentistasi! Tuli ihan tippa silmään.