Vaikka rakas Wilma on meidät jättänyt ja tuonut suuren surun, ei nukkumajärjestelyissä ole tapahtunut muutoksia.
Illan tullen käymme yhdessä Helmin kanssa sänkyyn lukemaan, ensin olemme toisiamme vasten, sitten käännämme toisillemme selät. Aamulla kun herään, löydän Helmin yleensä sängyn vieressä olevasta kissan sängystä. Nyt Helmi kuitenkin nukkuu taas kirjastossa, Wilman näköalatornissa. Ikävöikö Helmi siellä Wilmaa? Surulliselta ainakin näyttää ja minun sydämeni särkyy.
Illalla
"Emmä oo oikeesti näin paksu, se on tää kuvakulma."
Aamulla
"Haukotus. Pitäiskö jo nousta?"
Voi että :( Uskoisin että ikävä vaivaa.. Toivottavasti pian helpottaisi!
VastaaPoistaSitä samaa toivon minä! Helmi ei ole vielä koskaan ollut yksin, satunnaisia eläinlääkärikäyntejä lukuunottamatta.
VastaaPoistaKyllä kissat surevat. Olen sen huomannut meidänkin laumassa. Suurin lohtu taitaa olla omat rakkaat niin kissoilla kuin ihmisillä. Hyvä että teillä on toisenne.
VastaaPoistaLissukin tuntee suurta myötätuntoa teidän ikävässänne. Rakkaan lemmikin menettäminen on todella surullista. Vilma sai kuitenkin elää rakkauden täyttämässä kodissa. Sillä oli varmasti hyvä elämä :)
VastaaPoistaVoi teitä. <3 Onneksi on Helmi, mutta toivottavasti Helmin mieliala pian paranisi. Kuulostaakin jo sydäntä särkevältä. Suostuuko Helmi leikkimään ym. puuhailemaan normaalisti, vaikka hakeutuukin Wilman paikalle nukkumaan ja suremaan? En kyllä tiedä, auttaako kissan(kaan) surussa kuin aika.
VastaaPoistaOlette koko ajan mielessä.:)
Millan: Niin minäkin ajattelen. Surusta siinä on Helmin kohdalla kysymys.
VastaaPoistaLissu: Kiitos.
Jenni: Helmi on ollut iltaisin ihan normaali, leikkinyt ja tullut viereen nukkumaan. Tänä aamuna meni kuitenkin heti aamuruuan jälkeen Wilman paikalle, eikä ole sieltä poistunut. Käyn rapsuttamassa vähän väliä ja juttelemassa. Pikkaisen kehrää, mutta silmät ovat surulliset. Näin ainakin kuvittelen.
Uskaltaako tuollaisen pedon kidan vierestä noustakaan? Minä saattaisin piiloutua peiton alle ;-)
VastaaPoistaVoi pientä Helmiä ja Mammaa. Helmillä on uusi tilanne, kun ei ole kavereita. Kyllä se varmaan oudolta tuntuu. Jos Wilman paikan valtaaminen onkin halua olla Wilman kanssa. Toisaalta, en tiedä... onko se eläimen käytöksen inhimillistämistä? Voiko sen edes tietää. Onneksi Mamma on kotona, niin Helmillä on seuraa. Voisit vaikka lainata Helmiltä jonkun kirjan, jos Helmi hoitaa kirjastoa samalla.
Niin, sepä onkin vaikea kysymys. Inhimillistämmekö me? Helmi saa nyt superpaljon rapsutuksia, joten eiköhän niillä jonkun kirjalainankin kuittaisi :)
VastaaPoistaIhana Helmi! Hyvä, että teillä on Helmin kanssa toisenne surun keskellä.
VastaaPoistaHelmi on edelleen *oikea helmi* Elämä siis jatkuu Naukulassa, mutta nyt erilaisena.
VastaaPoistaVoi itku... toisen surun ja ikävän näkeminen/kokeminen ei varmasti helpota omaa surua. Olette kovasti ajatuksissamme!
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Niin on! Karvakaveri tuo kummasti lohtua ja toivottavasti minäkin pystyn sitä Helmille tarjoamaan.
VastaaPoistaMyrsky: Helmi on ♥
Viivi: Ei, tippa on tullut silmään kun toista on katsellut.
Helmi <3 On tytöllä uusi tilanne, pitää vähän miettii.
VastaaPoistaNiin, ja kyllä täällä on selkeästi mietittykin.
VastaaPoistaKiitos taas Naukulan terveisistä! Vaikka surraan Wilmaa, elämä jatkuu.
VastaaPoistaPaula: Näin se menee, elämä jatkuu.
VastaaPoistaKyllähän Helmikin Wilmaa kaipaa, sehän on selvä. Ne kuitenkin asuivat yhdessä vuosia ja kuten sanoit, olivat aina toistensa seurassa. Wilman tornissa on sen haju tallella ja se varmasti tuo Helmille turvaa.
VastaaPoistaVoimahaleja teille molemmille,
Kirjastonhoitajattaren vahtipaikka varmasti tuoksuu Wilmalta, ja tottahan kaverin tuoksu tuo turvaa ja lohtua uudessa tilanteessa. Onneksi Helmi kuitenkin muuten on virkeä ja hyvävointinen. Sopeutumisessa auttavat varmasti myös tutut rutiinit Mamman kanssa, kuten totuttu nukkumajärjestys. Haleja ja rapsutuksia Naukulaan <3
VastaaPoistaMustakissa: Niin, on täällä vähän tyhjä olo meidän molempien mielestä. Kiitos!
VastaaPoistaElla: Helmi on nyt selkeästi virkeämpi ja hyvävointinen, taas on yksi yö ja aamurutiinit takanapäin. Kiitos!
Voi häntä, kaunis suruinen kissa. Voimia myös hänelle uuden totutteluun <3
VastaaPoistaHillastiina: Kiitos! Päivä päivältä paremmin menee. Meillä molemmilla.
VastaaPoista